SIKSAKKIA JA NORJALAISTA, VILLAA JA PUUVILLAA

Taas on tehtailtu myssyjä. Nämä on niin mukavia pieniä töitä tässä pihapuuhiin pääsyä ja ilmojen lämpenemistä odotellessa. Yksi myssy tulee hyvinkin päivässä valmiiksi kun joka välissä neuloo aina pikkuisen. Ei sitä passaa jouten olla, ei. 

Lanka on noissa vaaleanpunaisissa Dropsin Baby Merinoa, vihreässä Katian Cotton Stretchiä ja keltaisessa Grundlin Floridaa.

Enpä tiedä vielä minne nää päätyvät, mutta kylläpä se aika tavaran kaupitsee. Ei ole isoja varastoja myssyjä kertynyt, vaikka niitä koko ajan tikutan. Välillä tulee jokin myssy myydyksikin, kun tuttavat haluavat lastenlapsilleen näitä antaa. Mukavaa minusta on tehdä joskus aina tilaustöitäkin silloin, kun omille lastenlapsille ei tarvii neuloa.

Pakenenpa tästä taas äpyleitä hoitelemaan ja sitten neulomisen pariin ikiomaan neulontatuoliini ja illalla syödään teinin paistamia munkkeja ja juodaan simaa.

AURINKOISTA JA KEVÄISTÄ VAPPUA KAIKILLE! 

Ja te uudet lukijani tervetuloa seuraamaan Pilvikirsikan pajan touhuja! Bongasin tuosta ainakin viimeisimmät: vesimiesneuloo, Irma, Marit Helene Gåsland, Zelda, talomerenrannalla, Saga, Piritta Väistö

LUONNONVALKOISIA PALMIKKOMYSSYJÄ

Neulekahvila-tuttavani myssyt ovat siis nyt tässä. Neuloin varuilta kaksi, kun ekasta tuli mielestäni liian matala ja olinkin ihan oikeassa. Hän valitsi tuon oikealla olevan vähän pitemmän version, kun se näytti paremmalta päässä.

Lankana tässä oli Dropsin Merino Extra Fine ja Baby Merino. Puikot neloset ja lankaa meni 110g.

Tuohon lyhyempään myssyyn käytin Merino Extra Finen kaverina ikivanhaa Novitan Woolia ja vaikka kerroksia on vähemmän, lankaa meni just saman verran. 

Lupasin kyllä neuloa vielä kolmannenkin, jos rupeaa tuntumaan siltä, että pituutta olisi saanut olla vieläkin enemmän, ehkä yhden palmikon verran. Nopsaan näitä neuloo, kun alkuun pääsi.

PIENI JA SININEN

Pikkuveli sai ihan pienen myssyn kesäksi. Puuvillaa ja polyesteriä on lanka, Katian Cotton Stretchiä ja menekki 31g kolmosen koivuisilla puikoilla.

Ja voi, myssyssä näkyy yksi leivänmurunenkin tuossa ylimmässä kuvassa, kun isoveli heilui leipäpalasensa kanssa kuvausassistenttina. Olisikohan hän halunnut antaa vähän välipalaa pikkuveikallekin.

VIELÄ PÄÄSIÄISNEULEITA

Näitä nyt tuli neulottua pääsiäisen aikaan ja vähän ennenkin. Menevät tuttavalle. Hän tilasi neljä norjalaista vauvelin myssyä, kaksi sinistä ja kaksi punaista, mutta mie tein yhden kaupan päällisiksi. Siis kolme sinistä.

Dropsin Merino Extra Finea 47g. Puikot 3,25 koivuiset

 

Ulrikaa 50g ja puikot 3,5 koivuiset.

 

Dropsin Merino Extra Finea 46g, puikot 3,25 koivuiset.

Nyt on puikoilla kelta-valkoraitainen myssy ja kirkkaan sininen siksak-myssy. Mitä tässä nyt sitten ehtii puutarhahommien lomassa neuloa. Mutta aina pitää joku olla kesken ettei tule vaan se tunne että "apuamitämäänytteen", jos vaikka pitää äkkiä saada lanka ja puikot hyppysiin. Siksi minulla on aina monta työtä kesken.

PÄÄSIÄISNEULOMISET

Ei se tämäkään pääsiäinen ihan neulomatta mennyt. Ja valmistakin tuli ihan mukavasti. Ensiksi valmistuivat villahousut tyttären nyt kahden viikon ikäiselle pojulle. 

Sitten sain myös valmiiksi pojan nuorimmaiselle, muutaman kuukauden ikäiselle tyttövauvalle tuon oranssin myssyn ja keltaisen tein ihan vain sen takia kun tilasin Anjalinilta ihanaa keltaista villa-akryylilankaa ison kerän.

Sitä piti heti kokeilla, millaista on neuloa ja miten käyttäytyy pesussa. Tilasin tuota lankaa itseasiassa myös valkoisen ja luonnonvalkoisen kerän ja on hyvä tietää millaista lanka on ennenkuin aloittaa mitään isompaa. Pienestä on hyvä aloittaa.

PÄÄSIÄISKOKKO 2014

Kokkohan se poltettiin taas pääsiäislauantaina. Päivällä oli niin kamala tuuli, että vähän hirvitti ajatellakaan tulen sytyttämistä kun risuja kasailtiin. No, vähän vähemmänhän se tuuli sitten illankähämässä ja niin se sitten vävypoika tuikkasi kasan tuleen.  Navetalle päin se sitten kuitenkin painoi tuota savua ja kipinöitä, mutta onneksi oltiin sen verran etäällä rakennuksista ettei koko kartano palanut. Ja maahan on nyt märkää, että sen puoleen oli turvallista kokkoilla.

Monenlaista säätä sitä on ehtinyt ollakin. Eka kerralla kun täällä kokkoiltiin, oli hankikeli ja hankea pitkin mentiin lastenvaunuja lykäten ison kiven juurelle nuotioimaan. Sitten on ollut pellolla puoli metriä sohjoa ja vettä ja kerran tuli taivaalta räntää vaakassa ilma sakeanaan. Vesisadekin oli kerran ihan kamala. 

Makkaroita tuossa nuotiossa ei kuitenkaan pystynyt paistamaan. Ne käryytettiin sisällä takassa ja seurana oli vihersalaattia ja poro-kinkkupiirakkaa. Ennen kokolle menoa syötiin suolaista ja sitten kokolta tullessa keiteltiin vielä kahvit ja syötiin tyttären tekemä marjatorttu, jossa oli muropohjan päällä kerma-cremefraichea ja mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa ja punaherukkaa. Siinä me aikuiset ja osa lastenlapsista muisteltiin menneitä pääsiäisiä ja hauskaa oli. Todella hauskaa. Nukkuminen taisi kyllä jäädä vähän huonolle tolalle, mutta eiköpähän tuo sekin univaje korjaannu tässä arjen alettua taas.

 Kyllä minulla on sitten ihanat miniät, vävyt, lastenlapset ja omat lapset, kun he oikeasti haluavat tulla tänne korpeen juhlapyhiään viettämään. Ei tarvii mummin ja paapan kahdestaan yrittää aikaansa jotenkin kuluttaa. Aika menee kuin siivillä.

PÄÄSIÄINEN

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille blogini lukijoille! 

T. Pilvikirsikka

HILJAINEN VIIKKO

Hiljainen viikko on menossa. Meillä se ei ole ollut kovinkaan hiljainen ja rauhallinen. Olen valmistellut pääsiäisen ruokia taas isolle porukalle. Leivoin 70 rieskaa, 25 hiivaleipää, 70 kierrepullaa ja vielä paistoin kolme isoa uunipannullista ternimaidosta pannaria. Pannarit on kyllä syöty kohta, mutta huomenna aion paistaa lisää, kun sitä väkeä alkaa saapua enemmän illalla.

Meillä onkin sitten koolla enimmillään 14 aikuista ja 18 lasta. Kokkokin poltetaan ja nautitaan kauniista kevätsäästä ulkosalla jos vain sääennustukset pitävät paikkansa, että lämmintä riittää. On sitä joskus tullut räntää ilma sakeanaan ja vettäkin on joskus satanut pääsiäislauantaina.

ONNI SUOSI PILVIKIRSIKKAA

Pilvikirsikkaa potkaisi onni blogiarpajaisissa nyt toisen kerran lyhyen ajan sisällä. 

Kästyöimmeisen tekeleet-blogista voitin tämän oikein ihanan ja mieluisen ja tarpeellisen "paketin". Viikko sitten tuskailinkin, kun en löytänyt yhtään palmikkopuikkoa siihen tuttavan palmikkomyssyyn, vaan piti sukkapuikkoa käyttää. Ja sehän tippui koko ajan lattialle. Nyt sain oikeita puikkoja palmikon tekoon ja taidankin laittaa taas syksyllä palmikkomyssyjä tulemaan.

Ja tuo lanka on ihanan väristä. Isosta 200g kerästä tekee monta ihanaa neuletta pienille piipertäjille. Kerroslaskuriakaan ei minulla vielä ole ennestään ja puikkostopparit on hyvät myös. Pääsiäiskukkokin oli muninut pakettiin. Epäilen vain etteivät nuo herkut säästy pääsiäiseen. Syön ne ukkokullan ja teinin kanssa päiväkahvilla ihan varmasti ennen pääsiäistä. Ne on niin hyviä.  Kaunis pääsiäisaiheinen korttikin oli kaiken huipuksi vielä. 

KIITOS ArmiL!

IHANAA MERSEROITUA VILLAA

Kun ei ole vielä valmiita neuleita kuvattavaksi, niin laitetaanpa välillä lankaostoksiakin.

Tätä merseroitua villaa lankakauppias tilasi minulle ihan erikseen, kun pähkäilin mistähän tuota saisin. Olen tästä jo aiemmin yhden lapsen takin neulonut tuttavan lapselle, mutta oman perheen käyttöön en ole mitään tehnyt. Haluan kokeilla millaista tää lanka oikeasti on, kun merserointi on kyllä tuttu puuvillasta, mutta että villaakin on merseroitua. Onkohan kenelläkään teistä blogini lukijat kokemusta tästä langasta. Käytössä ja pesuissa miten pysyy kuosissaan? Ainakin merseroitu puuvilla on kivaa neulottavaa ja pesuakin kestää.

No nämä langat taitavat jäädä odottelemaan enemmänkin  syksyä, sillä puuvillaista pitäisi nyt jo olla puikoilla. Ainakin yhden keltaisen, puuvillaisen Norwegian Sweet Baby Capin neulon tyttären nyt kolmen päivän ikäiselle vauvelille. Kesä tulossa ja vauvalla vain villaisia myssyjä.

ARKIKUVA-HAASTE: PERJANTAINA VÄHÄN DRAMATIIKKAA

Perjantain kuva-haaste tulee taas viiveellä. Kuvatuksi sain, mutta en ehtinyt koneelle vielä eilenkään. ja nytkin yritin ehättää laittamaan kuvat heti aamusta, mutta niin vain kolme mukeloa sain kaverikseni. Mokomat osaavat herätä aikaisin, vaikka illalla yritettiin vähän venyttää nukkumaan menoa.

Perjantaina tytär teki päivälliseksi täytettyjä broilerifileitä. Täytteeksi laittoi pippurituorejuustoa, emmentalsiivun, paprikaa ja ananasta, muutamiin tuli paprikan tilalle suolakurkkua. Mausteeksi vain ripaus suolaa ja broilerimaustetta.  Kastikkeena on vuoassa vettä, kermaa ja puolikas kanaliemikuutio. Lisänä riisiä, vihersalaattia, raejuustoa ja fetakuutioita. 

Pieni onnettomuuskin sattui perjantaina. Oltiin juuri saatu syödyksi herkullinen päivällinen, kun samanikäiset serkkupojat leikkivät olkkarissa mummin tasapainolaudalla. Eiköpähän pienempi heistä pudota laudan kontallaan olevan pojan pikkurillin päälle ja niin sormeen tuli syvä haava ja kynsi irti. Oli se aika hurjan näköinen ja ei siinä muu auttanut kuin samantien lähteä päivystykseen ajamaan. Nyt sormessa on tuollainen sininen paketti, mikä pitää päivittäin vaihtaa.

Vai ei tuo pojun menoa hidastanut ollenkaan. Syömispuuhat vain menivät nyt uusiksi, kun ei suostunut itse syömään. Ja onhan se hankalaa kun ei voi toisella kädellä mukiin tarttua.

 

Perjantain aamupuurolla ollaan tässä. Kuopus halusi puuroonsa vadelma-punaherukkahilloa, isosisko mustikka-vadelmahilloa ja keskimmäinen mansikkahilloa. Hillot ovat tietysti itsetehtyjä pakastemarjoista, kun niitä on pakastimet vielä pullollaan. Riittävät hyvin uuteen satokauteen asti ja raaskii vähän hillojakin keitellä. Toki suurin osa marjoista syödään sellaisenaan iltapalalla ja aamupuuron kanssa.

Minulla on siitä ihania lastenlapsia, että he eivät nirsoile ruuan kanssa. Ei tarvii ranskalaisia ja sipsejä ja karkkeja ja keksejä kaappiin varata, vaan normaali terveellinen ja monipuolinen kotiruoka kelpaa. Taitaa jäätelö olla herkuista paras.

Niin, olihan tässä haastetta, että sain sen päivän kuvan aina koneelle. Asiaanhan kuuluisi jokaisen päivän kohdalla haastaa joku blogi mukaan, mutta sitä en enää ehdi kyllä tekemään. On liian iso urakka minulle. Ottakaapa silti mukaan haaste tästä te jotka täällä vierailette, jos siltä tuntuu, että haluatte arkeanne kuvata. Mukavaa oli, kiitos MariJ, jolta haasteen sain.

ARKIKUVAHAASTE: TORSTAINA TOUHUTTIIN

Torstain kuvat tulevat nyt viiveellä. Oli eilen sen verran hektinen päivä, etten ehtinyt kameran kanssa seurustelemaan vaikka kaikkea kyllä puuhailtiin. 

Minulle tuli kolme tyttären lasta hoitoon, kun vanhempansa suuntasivat Ylläkselle viikonloppulomalle, niin heidän kanssaan on sitten yritetty tehdä vähän sisähommia.

Jokakeväiset viljelykset odottavat ilmojen lämpenemistä ja kasvihuoneelle pääsyä. Tässä on persilja jo hyvällä alulla. Muutaman viikon päästä saadaan jo satoa. 

Tomaatin taimetkin kurkottelevat yläilmoihin. Nämä vaativat kastelua joka päivä, niin ovat juoppoja. Ja valoon päin on muistettava kääntää ruukkua.

Paprikaakin laitoin taas vaihteeksi. Sitä syödään sellaisenaan ja osan laitan tomaattisoseen sekaan sitten syksymmällä, kun keitän tomaatteja soseeksi sipulin ja valkosipulin ja mausteiden kanssa. Siitä tulee hyvää pizzan täytettä ja tietääpähän mitä syö. Kotimaista lähiruokaa ja puhdasta sellaista.

 

Eiliseen päivään mahtui myös neulekahvilassa käynti. Ensin en ajatellut lähteä, mutta teini lupasi katsoa pikkuisten perään ja ulkoilla heidän kanssaan, niin pääsin lähtemään.

 Tällaisia myssyjä olen nyt tikuttanut kun eräs neulekahvila tuttavani oli vienyt lankakauppiaalle kirpparilta ostamansa kulahtaneen myssyn malliksi ja kysynyt josko hän neuloisi samanlaisen uuden.  

No lankakauppias tyrkkäsi myssyn ja langat minulle ja kun ei mallikaan ollut ihmeellinen, niin päätin tehdä.

Vähän on haasteellista mukeloiden kanssa neulominen välillä, mutta aina sitä jossain välissä saa tikut käsiinsä ja muutaman silmukan tehdyksi.

ARKIKUVAHAASTE: KESKIVIIKKO

Ioni, Helmi, Heluna ja Usva ovat saaneet iltapäivän rehuannoksensa. Joillakin lehmillä on kummallinen tapa nakella rehua kauemmas käytävälle ja niille joutuu usein  montakin kertaa siirtämään talikolla eväät  lähemmäksi. Meillä on tällainen vanhanaikainen parsisysteemi navetassa. Tämähän tullaan melko varmasti kieltämään muutaman vuoden kuluttua. Me emme onneksi enää sitten ole navettahommissa, kun tuota ikää jo alkaa olla sen verran, että loppusuoralla on tämä hommeli meidän osalta. 

Ei tämä parsinavetta kuitenkaan mikään huono ratkaisu ole. Tyytyväisiä asukkejahan täällä on, totesi eläinlääkärikin tilakäynnillä. Ja on se niin jotenkin mukavaa, kun kaikilla lehmillä on nimet ja jokainen on oma persoonansa ja ne kummasti tuntee nimensä, kun esim. nimellä komentaa pois toisten eväiltä. Ja tänäänkin sain monta nuolaisua takin selkämykseen kun tuossa keskikäytävällä touhusin. Lehmät muuten osaavat kesällä tulla siihen ikiomaan parteensa, kun haetaan laitumelta lypsylle navettaan. Haistelemalla löytävät oman soppensa.

Mun lehmät, niin ihanat!

 

ARKIKUVAHAASTE: TÄNÄÄN TIISTAINA

Tänään tiistaina on puuhailtu tällaista. Siinä sitä ois lämmikettä ensi talveksi.

Vävypojat appiukon kanssa ovat olleet ahkerina ja kuukauden verran ollaan puusavotassa etuajassa aikaisempiin keväisiin verrattuna. Melkein aina on tämä touhu saatu päätökseen vasta huhtikuun loppupuolella, mutta nyt ois enää ulkona olevan kasan pinoaminen tai siirtäminen toisaalle latoon. 

Tuonne ylös sitä vielä joku puu mahtuisi kun vain jaksaa nakella.

 

Ovesta ei ainakaan enää mene yhtään puuta.

On se vaan niin ihanaa talven pakkasilla kantaa saunaan ja takkaan ja leivinuuniin kuivia klapeja ja nauttia elävän tulen loimusta ja räiskeestä. Se tuo kuusipuu pitää palaessaan niin rauhoittavan kuuloista rätinää ja pauketta, että oikein nautinnokseen sitä kuuntelee.