Pilvikirsikka kukki jo. Ei kestänyt kukkaloisto kovin kauan näillä helteillä. Kaunis se oli taas ja niin ihana kun ensimmäisenä aina keväisin puhkeaa valkoiseen kukintoonsa.
On tämä vaan ihmeellinen kevät ollut. Enpä muista kuin yhden kevään kolmenkymmenen vuoden aikana, jolloin oisin saanut kukkani istuttaa ulos jo toukokuun puolella.
Ja kasvimaan olen varmaan vain kerran kylvänyt toukokuun 15. päivänä, silloinkin toppatakki päällä oli kun oli niin kylmää. Mutta porkkana piti saaja maahan.
Nyt minulla on porkkana kohta harventamisvaiheessa ja mikä yllätys, rikkaruohoja ei ole juuri yhtään.
Punajuuri oli itänyt , samoin herne ja kehäkukkapenkkikin kasvimaan laidalla oli taimettunut toissapäiväisen sateen jälkeen. Tänään aion istuttaa lastenlasten kanssa kukkia. Kaikki perennojen välit täyteen kesäkukkia, niin ei jää rikkaruohoille elintilaa. Tytär ja miehensä tulivat eilen oikein kahdella autolla hakemaan minulta kukkia omaan pihaansa. Peräkontti tuli kyllä täyteen molemmissa autoissa ja osin peräpenkeillekin piti laittaa.
On niin ihanaa, kun voi lapsillekin kesäkukat kasvattaa ja vähän syötävääkin, persiljaa ja salaattia. Kuluupahan niilläkin aika sitten kunnon harrastuksen parissa, eikä mene maalikylillä juostessa turhanpäiväisen tavaran haalimisen perässä.
Sehän on nähty ja koettu tosiasia, että jos ei ole mielekästä tekemistä, niin sitten hypätään autoon ja lähdetään shoppailemaan. Olen hokannut, että kun pusken nuorelle väelle kukkia, niin innostuvat laittamaan pihojaan ja kasvimaataan ja touhuavat mukeloittensa kanssa kotosalla ja ulkopuuhissa.
Ja ukot on mielissään kun naisväki ei shoppaile koko kesää.
Alimmassa kuvassa on sitten sitä ämpäripottua. Kohta uskallan katsoa onko siellä mullan alla mitään syötäväksi sopivaa. Pari kuukautta ovat ensimmäiset olleet, varsi ainakin on komeaa. Se onkin sitten herkuttelupäivä, uusia pottuja ja omasta kasvihuoneesta sipulia. Ja oikeaa voita kyytipojaksi.
