ARKIKUVA-HAASTE: MAANANTAI

Heivatut kudelmat-blogista  sain tällaisen haasteen, että pitää kuvata arkea viitenä päivänä viikossa ja kertoa vähän kuvista.

Maatalossa kun asustelen ja työskentelen täyspäiväisesti, niin aloitanpa tällä kuvalla. Tässä on AIV-rehua jaettavaksi navetan asukeille. 12 tällaista kuormaa jaan joka aamu ja ilta eli ihan käsipelillä toimii jako. Meillä on aikas vanhanaikainen navetta eikä ole tarkoituskaan enää tällä iällä alkaa mihinkään radikaaleihin laajennus- ja uudistusprojekteihin.  Raskasta on mutta tässä se kunto pysyy hyvänä.

 

Tälle päivälle sattui myös mittalypsy ja näytteiden otto. Jokaisesta tällä hetkellä lypsyssä olevasta lehmästä otetaan pieneen pulloon maitonäyte ja loota laitetaan laboratorioon analysoitavaksi. Tällä selvitetään lehmäkohtaisesti millaista maitoa mikin lehmä tuottaa.

 

Tässäpä loota on sitten lähdössä maitoauton mukaan illalla.

Asiaan kuuluisi haastaa joka päivä yksi blogi mukaan, mutta ajanpuutteen vuoksi en jaa haastetta. Minulle on tarpeeksi puuhaa kun saan joka päivä kuvatuksi jotain päivän askaretta ja laitetuksi sen tänne blogiin.

 

MUSTA-VALKOINEN TORKKUPEITTO

Vihdoinkin valmis. Tätä peittoa teini katseli ihaillen koko viime syksyn ja laskeskeli, miten hän raaskisi ostaa langat tähän näin isotöiseen projektiin, kun lankaa pitäisi olla toista kiloa. Ohjeen lanka oli Marks&Kattensin Samo, mutta sitäpä ei niin vain löytynytkään. Asia jo vähän meni pois päiväjärjestyksestä, kunnes mieleeni juolahti, että ostanpas tyttärelle yllätysjoululahjan , lankaa.

Niin marssin Oulun Lankamaailmaan ja sieltä löytyi tähän peittoon sopiva Viking Naturgarn-lanka, 100% villaa. 

Teinin riemulla ei ollut rajaa aattona, kun hän avasi pakettiaan ja löysi langat. Heti joulun mentyä hän aloitti peittoa neulomaan ja kun tämä on niin iso ja painava projekti, ei pystynyt ihan jatkuvasti työstämään, niin piti olla välitöitäkin, pienempiä neulomuksia koko ajan tekeillä.

Lankaa tähän peittoon meni 1,1kg ja kasin puikoilla tikutti.

 

 Peitto on siis ihan hyvän kokoinen. Teinin on hyvä ja lämmin tämän alla välillä ettonellaa viettää rankan koulupäivän jälkeen.

On vain muistettava, että tämä lanka on käsinpestävää. Ei parane koneeseen laittaa, mutta eihän villaista tarvii usein edes pestä. Tuuletus ja talvella lumipesu riittävät hyvin puhdistamiseen.

Onhan tämä minunkin mielestäni hyvännäköinen ja teinin tähän mennessä isoin projekti neulomisen saralla. On hän pienempiä peittoja virkannut aiemmin jo useita, isoäidinneliöillä ja afrikankukilla. 

JUKKA RINTALAN MEKON KAAVAA HYÖDYNTÄEN

Teini osaa myös ommella. Tämän mekon hän ompeli nyt maaliskuussa koulun kässätöillä, kun piti jokin vaate ommella. 

Kaavan otti SuuriKäsityö-lehdestä, sen Jukka Rintalan kotelomekon mallin. Minua vähän hirvitti nuo kangasvalinnat, kun marssittiin kangaskauppaan ja ajattelin, et tyttö valitsee jotain superhelposti ommeltavaa kangasta, mistä äkkiä surauttaa itselleen mekon.  No hän ei katsonutkaan sinne päin missä niitä "helppoja" kankaita oli vaan itsepäisesti halusi mustan mekon ja vielä reikäistä pitsiä päälliskankaaksi.

Pari kämmiä tuli kuitenkin. Ekaksi leikkasi pitsikankaan etukappaleen liian lyhyen, kun ei muistanut kaavaan kirjoittaa et pitää jatkaa 20cm. No taas soitto äidille kesken tunnin ja tilasin saman tien kangaskaupasta lisää kangasta. Onneksi sitä vielä oli. Kässäopekin oli yhden yön valvonut ja miettinyt, miten mekon kanssa käy. Hänenhän se olisi pitänyt valvoa, että kaikki sujuu.

Ja toinen kämmi oli, kun ope oli neuvonut silittämään saumat auki. Vaan olipas liikaa lämpöä raudassa ja kainalon alle tuli saumaan pieni palamisjälki. Eihän tytär ollut tajunnut, että tekokuitukangas ei kestä kolmen pisteen silitystä. No, se ei onneksi haitannut, kun mekkoa piti vähän kaventaa ja vikakohta leikkautui pois.

Piilovetoketjunkin hän halusi. Siihen ei ollut minusta apua yhtään, kun en ole ikinä sellaista ommellut. Ope oli nimittäin antanut luvan ommella sen kotona, kun koulussa ei ollut piilovetoketjujalkaa. Tytär harjoitteli ensin vanhaan vauvan lakanaan ompelemaan piilovetskarin ja sitten isosisko savonmaalta antoi puhelimella konsulttiapua ja niin se vetskari onnistui kertalaakista.

Olen kyllä miekii helpottunut, kun mekko onnistui ja siitä tuli ihan käyttökelpoinen, moniin juhliin sopiva asu. Siksikin näin, kun tuo pitsikangas oli tyyristä. Yli kolmekymppiä maksoi ja kun sen kaksi kertaa ostin, niin tulihan mekolle hintaa. Mutta ajattelen aina niin, että mitään ei saa aikaiseksi, jos ei uskalla yrittää ja virheistä todellakin oppii ja myöhemmin ajansaatossa kukaan ei muista, paljonko kankaat maksoivat. Menee sitä rahaa turhempaankin.

Mekkotarvikkeet on ostettu Eijan Kankaasta Ylivieskasta.

PIKKUVELJEN VIHREÄ YÖASU

Pikkuvelikin sai oman yöasunsa. Paita on tässäkin trikooneulosta, puuvilla-elastaania. Housut puuvillakangasta.

Tällaiset keveät yöasut ovat aivan mainioita, kun nykyisin kodit ovat niin lämpimiä, ettei niitä entivanhasia paksuja pyjamia ja flanelliyöpaitoja taida kukaan enää käyttää. Kummallista vaan, ettei näitä löydy kaupan valmisvaatteista. Luulisi menekkiä olevan.

YÖASUT SISARUKSILLE

Sisarukset 6v ja 10v saivat äitinsä ompelemat uudet yöasut. Kankaat Eurokankaasta, paita trikoota ja housut puuvillakangasta. 

Mie muuten etsin viime joulun aikaan kaupasta teineille juuri tällaisia shortsi-toppi-juttuja yöasuiksi. Ei muuten löytynyt mistään, ei edes oikeasta, pienestä naisten alusasuja myyvästä putiikistakaan lähikaupungissa. Niitä painetuilla kuvioilla, aku-ankkaa, prinsessaa, pääkalloja jne etukappaleessa, olevia ois kyllä ollut, mutta en halunnut niitä.

Nyt laitoin tyttärelle tilaukseen tällaiset, niin saan omille teineillekin kivat yöasut. Jännää nähdä, millaiset hän keksiikään ommella.

Nämä oli ainakin olleet mieluiset, kun isompi oli heti kysynyt et voisiko hän paidan laittaa kouluun.:):)

KAIKENNÄKÖISTÄ VALMISTA

Aina ihanan väristä harmaata. Nämä norjalaiset neuloin  eräälle nuorelle äidille, kun hän oli nähnyt lapsenlapsillamme neulomiani takkeja ja myssyjä ja oli kysynyt miniältäni,  alkaisinkohan hänenkin lapsilleen neulomaan jotain. Oli jostain messuilta ostanut lankaakin ja niin me sitten puhelinkeskustelun päätteeksi sovittiin, että miniäni tuo langat tänne minulle ja kun saan mitat, niin neulon.

Tämän saman kolmen myssyn satsin tein jo aiemmin syksyllä ja kun lankaa jäi, niin neuloin loputkin myssyiksi. Tuo isoin myssy on BC GARNIN  Semilla grossoa ja kaksi pienempää Semilla organic woolia. Nämä ovat käsinpestävää villaa ja neulomistuntuma oli oikein mukava. Lämmittää varmasti pieniä päitä. Isoin noista mahtuu yksivuotiaalle ja pienemmät ovat vauvakokoa.

Lankaa meni isoimpaan 65g ja pienempiin 27g.

 

Sama nuori äiti halusi yksivuotiaalleen mustan takin. Teini neuloi tämän Dropsin Merino Extra Finesta.  Lankaa meni 230g.

Takki lähtee tänään noiden myssyjen kanssa matkaamaan postipojan mukaan ja vähän jännittää onko takki kooltaan sinne päinkään, että mahtuu pojan päälle. Tuo kohoneule on tosin sellainen, että joustaa aikas paljon, vaikka takki näyttää tosi pieneltä.

No jos on pieni, niin neulotaan uusi. 

Mustia takkeja laittoi omakin tytär tilaukseen pojilleen, 4 ja 5 vuotiaille. Nyt onkin kesällä hyvä neuloa mustaa kun on valoa riittävästi. Näen miekii neuloa. Tai sitten teini neuloo.

Tuon mustan kuvaaminen on vain niin hankalaa. Ei jaksa etsiä ja hakea sitä parasta valo-olosuhdetta, vaan tuossa ne olkkarin sohvalla tulee lähes kaikki kuvatuksi ja saavat näyttää kuvissa siltä miltä näyttävät. Ja jotkut muutkin värit muuttuvat kuvissa ihan toisiksi mitä oikeasti ovat. Mutta olkoot nämä nyt näin.

Norjalaisia myssyjä olen tikuttanut  nyt alkutalvesta. 

Tumman keltainen on Vuorelman Vetoa, vaaleampi  Hjertegarn Alpakaa. Raitainen on Essentials Cottonia, punainen, fuksia ja vaal. punaine Dropsin merino extra finea.

 

Tupsumyssyt ovat Dropsin merinoa ylemmät ja alemmat Lankamaailmasta ostettua Ulrikaa.

Nämä on neulottu kaikki kaksinkertaisilla langoilla. Ovat siten tosi napakan ja lämpimän oloisia.

 

Siksak-myssyihin käytin kaikkiin Dropsin Baby Merinoa ja kolmosen neliskanttisilla koivuisilla puikoilla neuloin. Tykkäsin niin langasta kuin puikoistakin.

IHAN OHJEEN MUKAAN NEULOI TEINI

Tänään oli teinillä ikimuistoinen päivä. Hänen elämänsä ensimmäinen ohjeesta neulottu pusero. Langat ostin 20.2 ja heti aloitti neulomaan samana iltana. Ahkerasti on tikuttanut tätäkin, vaikka tässä välillä tekaisi yhden tilatun takin yksivuotiaalle, mikä on vielä nappien ompelua vaille valmis. Neulominenhan menee niin, että sitä tehdään, mikä milloinkin tuntuu tilanteeseen ja mielialaan passaavan.

Tähän puseroon on ohje Novitan kevät 2014 lehdessä. Kaikki muut on lehdestä paitsi lanka oli oma valinta. Se on Dropsin Merino Extra Finea ja menekkikin oli ihan sama kuin ohjeen langalla eli 400g.  Pilvikirsikan pajassa ei oikein tykätä noista Novitan langoista. Ainoa mikä meillä menee on 7-veikka saapassukissa. Navetassa ja ulkotöissä tarvitaan kulutusta ja pesua kestävää sukkaa. Muutamat sukat olen Nallestakin kyllä neulonut. Mutta puseroon en voi kuvitellakaan mitään Novitalaista ja senpä takia tytärkin valitsi tämän langan kun tämä on taas sitä kutittamatonta merinovillaa.

Olen senkin takia ylpeä tyttäreni taidoista kun yläasteella tuo käsityön arvostus on täällä ihan nollassa. Viime talvena tytär neuloi koulutyönä veljen pojalle raitapaidan ihan oman suunnitelmansa mukaan. Raitaisen sellaisen johon ei ollut ohjetta. Ja kun ope ei osannut neuvoa raglan kavennuksia otti tytär puhelun äidille kesken tunnin ja pyysi vähän neuvoja, miten hän kaventelee. No äitihän tietysti neuvoo ja puserosta tuli ihan onnistunut. Numeroa siitä ei kuitenkaan juuri ope oikein suostunut antamaan kun "pitäisi osata neuloa muutenkin kuin niillä äidin ohjeilla". En ymmärrä miten voi olla jotenkin halpa-arvoisempaa neuloa omasta päästään kuin tuijottaa orjallisesti ohjetta. No onneksi tämä ope ei enää ole tyttäreni kässäope eikä sillä ole yhtään mitään merkitystä mitä parina yläasteen vuotena on numeroksi saanut. Taitava ja innostunut on tytär kyllä ja sitkeä ottamaan haasteellisempiakin töitä kokeiltavaksi. 

Isompi teinikin neuloo omaa  palmikkopaitaansa, mutta se on vielä kesken. Hänellä on vähän lyhyempi vieteri neulomisen suhteen, mutta kyllä hänenkin paitansa valmistuu ja laitan siitä tarinaa sitten kun se on siinä vaiheessa että voi esitellä täällä.

RAITAMYSSYJÄ

Vielä ehdin hyvin neuloa puolivuotiaalle norjalaismyssyn loppukevään viileisiin päiviin. Edellinen luonnonvalkoinen,  minkä neuloin syksyllä, kun tämä poju syntyi, jäi pieneksi. Mietin ensin, että jos tekisinkin jostain puuvillalangasta, mutta sitten päädyin villaiseen. Ja hyvä niin, tätä tarvitaan oikeastikin nyt.

Lanka on Katian Merino Babya kaksinkertaisena ja menekki 54g nelosen puikoilla.

 

Aikuisempaan makuun on tämä pipo. 77g Katian Merino Sportia koivuisilla 3,75 puikoilla.

 

Teinin päähän olikin sopiva tämä myssy. Tosin näistä harmaa-valkoisista toinen lähtee miniälle lenkkeilymyssyksi.

Tässä on lanka Dropsin Baby Merinoa kaksinkertaisena. 78g ja puikot neloset.

Mie oon nyt ihastunut näihin merinovillaisiin lankoihin. Olen testaillut useamman valmistajan lankoja ja ovat kyllä kaikki konepestävät versiot olleet todella ihanasti neuloutuvia ja käytössä pysyneet hyvinä ja siistin näköisinä kaikki neuleeni. Ja onhan näissä "ihotuntuma" aivan toista luokkaa kuin jossain karkeammissa villalangoissa. 

Seuraavaksi minulle on tulossa aika iso kasa merseroitua merinovillaa. Yhden takin olen siitä langasta jo aiemmin neulonut, mutta se takki ei ole oman perheen käytössä, niin en osaa käyttökokemusta kertoa.  Ihanan tuntuinen lanka se kuitenkin oli ja kun nyt on sitä mahdollista saada vielä lisää, niin totta kai sitä halusin kokeiluun. Mutta siitä ehkä vasta syksymmällä neulon. Kohta vaihdan puuvillaisiin "kesä"lankoihin.

MYSSYKÖITÄ EDELLEENKIN

Ei tullu kesää vielä, ei. Eikä kesän aikakaan oikeasti ole vielä maaliskuussa. Mittarissa on tällä viikolla ollut miinusasteita 16 ja senpä takia lämpöistä vaatetta tarvitaan edelleenkin.  

 Lastenlapset tulivat mummilaan puuvillaiset kesäpipot päässään ja mummia vähän hirvitti, kun oli niin kylmää. Niinpä tekaisin kaikille tällaiset tupsulliset myssykät.

Tytöt saivat hempeää vaaleanpunaista. Pienemmän neidin pipon tein Dropsin Baby Merinosta ja lankaa kulutin 57g.

Isommalle prinsessalle käytin ikivanhaa Sirdarin Tiny Totsia ja toisena lankana Baby merinoa. Molempia kului 32g  ja puikot olivat neloset ja nelipuoloset koivuiset.

 

Pieni pojan jässikkä sai sinisen tupsupipon. Lanka tässäkin Baby merinoa ja menekki 52g.

Nyt painaa vähän flunssa päälle ja Pilvikirsikan pajassa on neulominen tuntunut tänään sellaiselta "Plääh"-jutulta. Liekö tullut eilen vähän liikaa ahnehdittua liikunnan saralla, kun kävin tunnin reippaan juoksu- ja kävelylenkin päivällä ja illalla vielä yli tunnin kuntosalitreenissä. Kylläpä sen kropassaan tunsikin aamulla että on sitä liikuttu. Tai sitten tuo flunssa saa jäsenet vähän kipeiksi. No eiköhän se tästä taas mene ohitse pieni flunssan poikanen kuten ennenkin kuumalla mustaherukkamehulla ja valkosipulilla ja pienellä levolla.

Neulomista jatketaan sitten taas kun siltä tuntuu.

JUMPSUIT

Vaikka tää on pääasiassa neulontablogi, niin ajattelin kuitenkin välillä laittaa ommeltujakin vaatteita.  Ekaksi esittelyyn pääsee tällainen tyttärentyttären jumpsuit.  Koko on jotain 140cm. 

Kankaat ovat eurokankaasta jenkkicollegea, puuvillaa ja polyesteriä ja huppu tähtitrikoota. Hintaa tälle viritykselle tuli 39e, kun kaikki tarvikkeet on ostettu vartavasten kaupasta.  Varmasti jostain vanhoista kankaista, resoreista, vetoketjuista ja nyöreistä saa edullisemmankin kenellä niitä varastoissaan on. En tiedä mitä vastaavat jumpsuitit kaupassa maksavat, mutta en ole kyllä yhtään näin hyvännäköistä kaupan rekeissä nähnyt.

Tämän ompeli tyttäreni.