YMPYRÄ SULKEUTUI

Täältä tullaan elämä!

Yksi ympyrä sulkeutui tänä kesänä, kun nuorempi teini pääsi ripille. Rippileiri oli juuri samassa paikassa, missä isänsä 43v sitten oli paikan ihan ensimmäisellä leirillä. Ja muisteli, kunka he pojat joutuivat lapioilla kaivamaan jotain kaapeliojaa kymmeniä metrejä päärakennuksesta jonnekin rantamökkiin. Eipä siinä taittu silloin paljon raamattua lueskella ja muutenkin kuulosti näin jälkikäteen siltä, että kaksiviikkoinen taisi olla enemmänkin työleiri.

No teinille sanoin, että hän ei alkaisi ihan ojaa kaivamaan leirillä,sillä sitä saa tehdä koko loppuelämänsä sitten. Isällään on sitä "ojan kaivamista" riittänyt.

 

Eipä sitä tullut minullakaan mieleeni 43v sitten kun itse pääsin juhannuksena ripille kotikirkossani, että kymmeniä vuosia myöhemmin katselen nuorimmaistani, jolla on sama musta rippihame yllään kuin itselläni oli. Kotikotoa tuo löytyi ja vaikka teini sai uudenkin hameen, isosiskon ompeleman, valinta oli selvä. Äidin vanha hame laitetaan konfirmaatioon. 

Kotikylän ompelijalla tuon teetin ja itse ostin kankaan osuuskaupasta. Laadukasta on kangas, kulumisen jälkiä ei ole eikä minkäänlaisia langanjuoksuja näy. 

Tämän hameen säilytän vielä lastenlapsillekin, sillä muutaman vuoden kuluttua on ensimmäinen tyttö rippikouluiässä. Jos vain ajan muoti sallii, niin aion tarjota tuota hametta. Minulla hame oli lähes polviin asti, mutta olinkin lyhyempi kuin teini on nyt. 

 

Kesä on edennyt loppuun kohta. Blogissani on ollut hiljaista. Ei ole yksinkertaisesti ehtinyt eikä jaksanut istua koneella, kun aika on mennyt ulkopuuhissa kokonaan. Välillä olen muutamissa blogeissa vieraillut, mutta omaani en ole jaksanut päivittää.

 Käsitöitä olen silti tehnyt jonkin verran. Huomasin tuossa kovimmilla helteillä, että on helpompi istua ulkona varjossa isojen kuusien juurella, jonne aurinko ei paista oikeastaan kuin ihan vähän aikaa aamupäivällä ja jonne tuuleskelee isolta peltoaukealta vilvoittavasti koko ajan ja neuloa siellä. Sisällä ei jaksanut olla yhtään. 

Käväisin yhtenä oikein kuumana päivänä kaupungissa ja odottelin kadulla kivitalojen keskellä tuttavaani puolisen tuntia, niin siihen jo meinasin läkähtyä. Kummallista, mutta täällä maalla ei oikeasti sama lämpötila ole ollenkaan niin tukala kuin oli kaupungissa. Täällähän löytyy aina jokin paikka minne vähän tuulee. Ja vielä parempi olisi jos asuisi järven rannalla. niin sieltä tulisi viilennystä kolmenkymmenen asteen helteilläkin. Senkin totesin ihan käytännössä viime viikolla, kun saatiin lomailla sellaisessa paikassa.

No nyt on kuitenkin jo syksyn hajua ilmassa. Näiden pihalta poimimieni kesäisten kukkien kera toivottelen kaikille blogini lukijoille ja myös satunnaisille vierailijoille kauniita syksyisiä päiviä. Mie lähen poimimaan punaherukoita.