PIENIÄ LEIPUREITA

Eipä sitä ole tässä mökissä pullaa leivottukaan aikoihin, moneen kuukauteen.  Nyt sain tyttären houkutelluksi tänne leipomaan, kun hänellä oli minulle mustikoita sankollinen ja eivät oikein mahtuneet hänen pakasteeseensa, niin pyysin tuomaan. Hän innostui lastensa kanssa tulemaan, kun ukkokin oli reissuhommissa. Oli vähän vaihtelua arkeen.

 Tämä tytär on sellainen joka ei neulo, eikä ompelekaan juuri korjaustöitä ja jotain verho- ja lakanajuttuja enempää,  mutta leipominen ja ruuanlaitto ovat SE juttu, josta hän tykkää. Olin niin iloinen ja kiitollinen, kun sain pakkaseen vajaat 100 korvapuustia, ison pellillisen porkkanapiirakkaa, pari tiikerikakkua. Illan päätteeksi tekaisi vielä teinin avustuksella kaksi pellillistä pizzaa, jotka syötiinkin sitten iltapalaksi ennen tyttären lähtöä kotimatkalle.

Tyttärellä on kolme lasta, joista tässä kaksi ovat innolla leipomassa. Halusivat "ison palasen" taikinaa ja ne sitten kaulitsivat pikkukaulimilla levyksi ja tekivät tuollaiset "pitkot" joihin piti vielä saada saksilla leikata viillot. Itse muuten söivät nuo "pitkot" sitten ihan kokonaan.

Nyt itse odottelen, että vähän tulisi pakastearkkuihin tilaa, että saisin leipoa leipää. Alkaa jo tuo kaupan leipä maistumaan "puulta", kun sitä on pitkään syöty. Lupasin tyttärellekin leipää vastapalvelukseksi, vaikka hän toki itsekin leipoo rieskaa ja hiivaleipää.

Ja kiitos Teija, kun liityit lukijakseni.