Teini osaa myös ommella. Tämän mekon hän ompeli nyt maaliskuussa koulun kässätöillä, kun piti jokin vaate ommella.
Kaavan otti SuuriKäsityö-lehdestä, sen Jukka Rintalan kotelomekon mallin. Minua vähän hirvitti nuo kangasvalinnat, kun marssittiin kangaskauppaan ja ajattelin, et tyttö valitsee jotain superhelposti ommeltavaa kangasta, mistä äkkiä surauttaa itselleen mekon. No hän ei katsonutkaan sinne päin missä niitä "helppoja" kankaita oli vaan itsepäisesti halusi mustan mekon ja vielä reikäistä pitsiä päälliskankaaksi.
Pari kämmiä tuli kuitenkin. Ekaksi leikkasi pitsikankaan etukappaleen liian lyhyen, kun ei muistanut kaavaan kirjoittaa et pitää jatkaa 20cm. No taas soitto äidille kesken tunnin ja tilasin saman tien kangaskaupasta lisää kangasta. Onneksi sitä vielä oli. Kässäopekin oli yhden yön valvonut ja miettinyt, miten mekon kanssa käy. Hänenhän se olisi pitänyt valvoa, että kaikki sujuu.
Ja toinen kämmi oli, kun ope oli neuvonut silittämään saumat auki. Vaan olipas liikaa lämpöä raudassa ja kainalon alle tuli saumaan pieni palamisjälki. Eihän tytär ollut tajunnut, että tekokuitukangas ei kestä kolmen pisteen silitystä. No, se ei onneksi haitannut, kun mekkoa piti vähän kaventaa ja vikakohta leikkautui pois.
Piilovetoketjunkin hän halusi. Siihen ei ollut minusta apua yhtään, kun en ole ikinä sellaista ommellut. Ope oli nimittäin antanut luvan ommella sen kotona, kun koulussa ei ollut piilovetoketjujalkaa. Tytär harjoitteli ensin vanhaan vauvan lakanaan ompelemaan piilovetskarin ja sitten isosisko savonmaalta antoi puhelimella konsulttiapua ja niin se vetskari onnistui kertalaakista.
Olen kyllä miekii helpottunut, kun mekko onnistui ja siitä tuli ihan käyttökelpoinen, moniin juhliin sopiva asu. Siksikin näin, kun tuo pitsikangas oli tyyristä. Yli kolmekymppiä maksoi ja kun sen kaksi kertaa ostin, niin tulihan mekolle hintaa. Mutta ajattelen aina niin, että mitään ei saa aikaiseksi, jos ei uskalla yrittää ja virheistä todellakin oppii ja myöhemmin ajansaatossa kukaan ei muista, paljonko kankaat maksoivat. Menee sitä rahaa turhempaankin.
Mekkotarvikkeet on ostettu Eijan Kankaasta Ylivieskasta.
Kaunis mekko ja vaivan väärtti. Ihanaa, kun tyttö uskaltaa kokeilla rajojaan ja annat hänen niin tehdä. Niinhän se, on tekemällä oppii ja kantapään kautta varmimmin. Aurinkoista viikonloppua teille!
VastaaPoistaUpea mekko. Olet oikeassa, menee sitä rahaa turhempaankin. Ja teini sai tyylikkään pikkumustan. Pitsi on kaunis valinta.
VastaaPoistaOn siulla kyllä kätevä teini , tuo mekko on nimittäin aivan mielettömän upea.
VastaaPoistaKyllä on kaunis mekko ja istuu niin hyvin tytön päälle. Olen niin samaa mieltä, että kun saa mahdollisuuksia kokeilla ja tehdä, niin sitä kauttahan niitä kokemuksia tulee. Ja varmasti mekko maksaa monesti itsensä takaisin. Näkee heti, että sitä varmasti tulee käytettyä paljon.
VastaaPoistaUpee mekko, kesänkin juhliin, kun laittaa värikkään boleron tai ohuen hartiahuivin.
VastaaPoistaminäkihän tätä voin sitte lainata, kunhan tästä pääsen takasi omiin mittoihin! emlt
VastaaPoistaUpea mekko, ei voi kuin ihailla! :)
VastaaPoistaTe varmaan asutte jossain lähellä synnyinseutuani, jos kangas on ostettu Ylivieskasta. :) Minäkin olen joskus tuolla Eijan Kankaassa muistaakseni käynyt, kun siinä toisessa vieskassa asuttiin; kotoisin olen siitä sen toisen vieskan lähikylästä.
Sinulle olisi muuten haaste blogissani! Pitkään mietin, kenet vielä haastaisin mukaan, ja jotenkin tuli sellainen tunne, että haluaisin lukea ja nähdä sinun arkipäivääsi. Haasteen vastaanottaminen on tietysti täysin vapaaehtoista! :)
Oi, miten kaunis!!
VastaaPoistaKiitän ja kumarran kaikista mekkokehuista. Se onnistui kuitenkin pienistä hankaluuksista huolimatta hyvin ja tuli ihan pidettävä mekko. T. Teini itte
VastaaPoistaTyylikkään mekon on Teini ommellut! Taitava nuori nainen! =)
VastaaPoista