ARKIKUVA-HAASTE: MAANANTAI

Heivatut kudelmat-blogista  sain tällaisen haasteen, että pitää kuvata arkea viitenä päivänä viikossa ja kertoa vähän kuvista.

Maatalossa kun asustelen ja työskentelen täyspäiväisesti, niin aloitanpa tällä kuvalla. Tässä on AIV-rehua jaettavaksi navetan asukeille. 12 tällaista kuormaa jaan joka aamu ja ilta eli ihan käsipelillä toimii jako. Meillä on aikas vanhanaikainen navetta eikä ole tarkoituskaan enää tällä iällä alkaa mihinkään radikaaleihin laajennus- ja uudistusprojekteihin.  Raskasta on mutta tässä se kunto pysyy hyvänä.

 

Tälle päivälle sattui myös mittalypsy ja näytteiden otto. Jokaisesta tällä hetkellä lypsyssä olevasta lehmästä otetaan pieneen pulloon maitonäyte ja loota laitetaan laboratorioon analysoitavaksi. Tällä selvitetään lehmäkohtaisesti millaista maitoa mikin lehmä tuottaa.

 

Tässäpä loota on sitten lähdössä maitoauton mukaan illalla.

Asiaan kuuluisi haastaa joka päivä yksi blogi mukaan, mutta ajanpuutteen vuoksi en jaa haastetta. Minulle on tarpeeksi puuhaa kun saan joka päivä kuvatuksi jotain päivän askaretta ja laitetuksi sen tänne blogiin.

 

MUSTA-VALKOINEN TORKKUPEITTO

Vihdoinkin valmis. Tätä peittoa teini katseli ihaillen koko viime syksyn ja laskeskeli, miten hän raaskisi ostaa langat tähän näin isotöiseen projektiin, kun lankaa pitäisi olla toista kiloa. Ohjeen lanka oli Marks&Kattensin Samo, mutta sitäpä ei niin vain löytynytkään. Asia jo vähän meni pois päiväjärjestyksestä, kunnes mieleeni juolahti, että ostanpas tyttärelle yllätysjoululahjan , lankaa.

Niin marssin Oulun Lankamaailmaan ja sieltä löytyi tähän peittoon sopiva Viking Naturgarn-lanka, 100% villaa. 

Teinin riemulla ei ollut rajaa aattona, kun hän avasi pakettiaan ja löysi langat. Heti joulun mentyä hän aloitti peittoa neulomaan ja kun tämä on niin iso ja painava projekti, ei pystynyt ihan jatkuvasti työstämään, niin piti olla välitöitäkin, pienempiä neulomuksia koko ajan tekeillä.

Lankaa tähän peittoon meni 1,1kg ja kasin puikoilla tikutti.

 

 Peitto on siis ihan hyvän kokoinen. Teinin on hyvä ja lämmin tämän alla välillä ettonellaa viettää rankan koulupäivän jälkeen.

On vain muistettava, että tämä lanka on käsinpestävää. Ei parane koneeseen laittaa, mutta eihän villaista tarvii usein edes pestä. Tuuletus ja talvella lumipesu riittävät hyvin puhdistamiseen.

Onhan tämä minunkin mielestäni hyvännäköinen ja teinin tähän mennessä isoin projekti neulomisen saralla. On hän pienempiä peittoja virkannut aiemmin jo useita, isoäidinneliöillä ja afrikankukilla. 

JUKKA RINTALAN MEKON KAAVAA HYÖDYNTÄEN

Teini osaa myös ommella. Tämän mekon hän ompeli nyt maaliskuussa koulun kässätöillä, kun piti jokin vaate ommella. 

Kaavan otti SuuriKäsityö-lehdestä, sen Jukka Rintalan kotelomekon mallin. Minua vähän hirvitti nuo kangasvalinnat, kun marssittiin kangaskauppaan ja ajattelin, et tyttö valitsee jotain superhelposti ommeltavaa kangasta, mistä äkkiä surauttaa itselleen mekon.  No hän ei katsonutkaan sinne päin missä niitä "helppoja" kankaita oli vaan itsepäisesti halusi mustan mekon ja vielä reikäistä pitsiä päälliskankaaksi.

Pari kämmiä tuli kuitenkin. Ekaksi leikkasi pitsikankaan etukappaleen liian lyhyen, kun ei muistanut kaavaan kirjoittaa et pitää jatkaa 20cm. No taas soitto äidille kesken tunnin ja tilasin saman tien kangaskaupasta lisää kangasta. Onneksi sitä vielä oli. Kässäopekin oli yhden yön valvonut ja miettinyt, miten mekon kanssa käy. Hänenhän se olisi pitänyt valvoa, että kaikki sujuu.

Ja toinen kämmi oli, kun ope oli neuvonut silittämään saumat auki. Vaan olipas liikaa lämpöä raudassa ja kainalon alle tuli saumaan pieni palamisjälki. Eihän tytär ollut tajunnut, että tekokuitukangas ei kestä kolmen pisteen silitystä. No, se ei onneksi haitannut, kun mekkoa piti vähän kaventaa ja vikakohta leikkautui pois.

Piilovetoketjunkin hän halusi. Siihen ei ollut minusta apua yhtään, kun en ole ikinä sellaista ommellut. Ope oli nimittäin antanut luvan ommella sen kotona, kun koulussa ei ollut piilovetoketjujalkaa. Tytär harjoitteli ensin vanhaan vauvan lakanaan ompelemaan piilovetskarin ja sitten isosisko savonmaalta antoi puhelimella konsulttiapua ja niin se vetskari onnistui kertalaakista.

Olen kyllä miekii helpottunut, kun mekko onnistui ja siitä tuli ihan käyttökelpoinen, moniin juhliin sopiva asu. Siksikin näin, kun tuo pitsikangas oli tyyristä. Yli kolmekymppiä maksoi ja kun sen kaksi kertaa ostin, niin tulihan mekolle hintaa. Mutta ajattelen aina niin, että mitään ei saa aikaiseksi, jos ei uskalla yrittää ja virheistä todellakin oppii ja myöhemmin ajansaatossa kukaan ei muista, paljonko kankaat maksoivat. Menee sitä rahaa turhempaankin.

Mekkotarvikkeet on ostettu Eijan Kankaasta Ylivieskasta.

PIKKUVELJEN VIHREÄ YÖASU

Pikkuvelikin sai oman yöasunsa. Paita on tässäkin trikooneulosta, puuvilla-elastaania. Housut puuvillakangasta.

Tällaiset keveät yöasut ovat aivan mainioita, kun nykyisin kodit ovat niin lämpimiä, ettei niitä entivanhasia paksuja pyjamia ja flanelliyöpaitoja taida kukaan enää käyttää. Kummallista vaan, ettei näitä löydy kaupan valmisvaatteista. Luulisi menekkiä olevan.

YÖASUT SISARUKSILLE

Sisarukset 6v ja 10v saivat äitinsä ompelemat uudet yöasut. Kankaat Eurokankaasta, paita trikoota ja housut puuvillakangasta. 

Mie muuten etsin viime joulun aikaan kaupasta teineille juuri tällaisia shortsi-toppi-juttuja yöasuiksi. Ei muuten löytynyt mistään, ei edes oikeasta, pienestä naisten alusasuja myyvästä putiikistakaan lähikaupungissa. Niitä painetuilla kuvioilla, aku-ankkaa, prinsessaa, pääkalloja jne etukappaleessa, olevia ois kyllä ollut, mutta en halunnut niitä.

Nyt laitoin tyttärelle tilaukseen tällaiset, niin saan omille teineillekin kivat yöasut. Jännää nähdä, millaiset hän keksiikään ommella.

Nämä oli ainakin olleet mieluiset, kun isompi oli heti kysynyt et voisiko hän paidan laittaa kouluun.:):)