KOLME ALOITUSTA JA NYT VALMIS

Kolmas kerta toden sanoi. Vihdoinkin valmiina ja odottamassa matkaa Pirkanmaalle. 

Kyllä oli viheliäistä tuo mustan raidan neulominen, kun ei enää illalla nähnyt yhtään mitään. Meinasi paniikki iskeä, että onko aurinkoisia päiviä enää tälle syksylle niin, että tämän saisin valmiiksi.  Ikkunan edessä seisoin eilenkin ja noita resoreita kakkosen puikoilla tikutin. Kyllähän ne neuloin sitten, kun sain ensin kerätyksi silmukat nappilistaan ja pääntiehen.

Lankaa meni 140g, Dropsin Baby merinoa 2,5:n puikoilla.

Sukkia tein tässä välillä aina iltasella, ne pitäisi vaan päätellä ja kuvata sitten.

Nyt sitten neulon vielä yhden mustan. Tähän asuun soppelin norjalaismyssyn johon pitäisi tupsu kehitellä. Onneksi se tulee vaikka silmät ummessa, kun niin monta olen nyt niitä neulonut. Sen jälkeen taidan uskoa, että pimeä on tullut ja siirryn muun värisiin lankoihin. Onneksi niitä muita värejä riittää.

NYT ON MEILLÄ MUSTASUKKAISIA MIEHIÄ

Vauvan myssyjen jälkeen piti alkaa tekemään villasukkia oikein urakalla. Nämä sain viimeinkin päätellyksi ja kuvatuksikin kun oli niin kaunis aurinkoinen syyssää.

 

Mustien sukkien urakka on nyt sitten tässä. 10 paria näitä tikuttelin. Osa sukista lähti vävyjen mukaan jo kesällä, enkä siten saanut kaikkia 10 paria kuvaan.

 Oma ukkokulta, vävyt, yksi kummipoika ja nuorempi omista pojistani saivat omat sukkansa. Vielä on vanhempi pojistani ilman, mutta sen jätin siihen varaan, että kysyn miniältä neulooko hän ukolleen mustat sukat vai teenkö minä. 

 Syksyn pimeys kyllä painaa päälle kohta, mutta ihan hetken ehtii vielä mustaakin neuloa, jos näitä aurinkoisia päiviä riittää.

Lankahan näissä on Vuorelman Vetoa ja puikkoina minulla oli 2,5 hiilikuituiset. Niillä sain oikein napakkaa neulosta aikaan.

Kun mustat oli neulottu, tein sitten ensi töikseni jo aiemmin aloittamani isännän sukkien tuunauksen. Purin vanhoista raitasukista kuluneet terät pois ja neuloin uudet terät. Myös varren suuhun neuloin napakampaa joustinta vähän matkaa, että pysyvät paremmin jalassa. Terät ovat ikivanhaa Villa Harmon- lankaa, jota ostin joskus -70 luvulla kauppa-autosta. Tuunatut sukat nuo vasemmalla olevat.

Toiset kaksi paria ovat sitten 7-veikkaa. 3,5 koivuiset puikot ja langanmenekki 150g. 

Nyt sitten musta-valkoraitaisen neuletakin kimppuun seuraavaksi. Joudun varmaankin aloittamaan vielä kolmannen kerran sen tyttären pojun takin, kun vauveli kasvaa toista kiloa kuukaudessa, niin eipä se kannata kovin pientä takkia edes tehdä. Kolmen viikon päästä pitäisi olla valmiina. Ja kyllähän se takki siihen valmistuukin. Myös parit sukat tytär tilasi isommille sisaruksille, 4 ja 2 vuotiaille. Ei lopu minulta neulominen.

TOMAATTISOSE PILVIKIRSIKAN KEITTIÖSTÄ

Eilen keittelin taas tomaattisosetta pakkaseen näistä aineksista. Tomaatit ovat osa kasvihuoneestani ja osa kaupasta. Minulla on nyt suurin osa pensastomaattia, mikä on aikas pientä, niin en jaksanut alkaa kaltaamaan niitä, vaan ostin kaupasta isoja suomalaisia tomaatteja tähän keitokseeni.

 Samoin paprikat on osa kaupasta ja osa omia kasvattamiani. Sipulit ovat omasta maasta ja nämä on nyt niitä kukkavarren kehittäneitä "kaulasipuleita".  Nehän eivät säily kauan, joten on parasta syödä ne ensimmäisenä pois. Kuvittele tähän vielä 6 valkosipulin kynttä. Jäivät kuvaamatta kun keitos oli jo kattilassa, kun muistin lisätä. Nekin ihan itte kasvatettuja.

 

Tässäpä pöperö sitten odottaa parin tunnin keittämissessiota. Sekaan laitoin suolaa, sokeria, mustapippurirouhetta, valkopippuria, basilikaa ja oreganoa.  Etikkaakin ohjeessa muistaakseni on, mutta sen olen jättänyt pois, kun sitä ei tarvita pakastettavaan soseeseen.

 

Tämän näköistä soosia tulee sitten valmiista. Tämänhän voisi sauvasekoittimella tms. jauhaa vielä hienommaksi, mutta meillä tykätään enemmän tästä, kun on vähän "möykkyisempää" ja on suutuntuma karkeampi. Makuasia lienee.

Toinen satsi oli tämä keitos nyt minulla ja vielä ajattelin ainakin kaksi kertaa keittää tuon viiden litran kattilallisen. Tähän sopivat oikein hyvin sellaiset vähän ylikypsät tomaatit. Me laitetaan tätä sitten talvella pizzan päälle ja on muuten hyvää. Sellaisetkin kaverit, jotka eivät tomaatista tykkää ovat ihastuneet tämän makuun. Meillä yleensä tuo pieni 3dl purkki riittää yhteen uunipellilliseen. 

MATTO

Teinin viimetalvisessa opiskelupaikassaan kutoma matto. Eipä ole ikinä ennen kangaspuilla kutonut, liekö nähnytkään tätä ennen sellaista kapistusta. Tämä on kudottu ihan fiilispohjalta, ei mitään etukäteissuunnitelmaa. Siis kutoessa suunniteltu.

 

Siksikin tämä on niin erityislaatuinen, kun aiempina vuosina yläasteen kässäope tyrmäsi lähes kaikki tyttäreni käsityöt. Ei kuulemma osannut ohjeesta neuloa lapsen villatakkia, oli väärä väritys, puhui ja kyseli liikaa kässätunnilla. Huippu oli se, kun hän seiskaluokalla päätti neuloa siskon tyttärelle pienen neuletakin. Ensin ope sanoi, ettei onnistu, on liian vaikea. No tytär siihen että onnistuupa hyvinkin, hän on neulonut jo muutaman takin ennenkin. Sai sen sitten tehdä, ja kun valmis työ meni open arvosteltavaksi, ei siitä herunutkaan kiitoksia ja kunnon numeroa. Luokkakaveritkin ihmettelivät, miten se noin huonon numeron antoi, niin opella oli vastauksena, että oli liian helppo työ. Olisi pitänyt ottaa vaativampi työ, kun on ennenkin neulonut.!?!?!?

 

 Onneksi tämä ope ei ole pystynyt tyttärieni luovuutta tappamaan, vaan nyt kun teini on muuttanut asumaan yksin opiskelupaikkakunnalleen, niin käsityösuunnitelmia riittää. Niin ommeltavaa kuin neulottavaakin.

KESÄLEIMUA JA PETUNIAA

Nämä ne on olleet helppohoitoisia kukkia tänä kesänä. Lumihiutaleet ostin puutarhurilta, muut kasvatin itse.

Näille ei ole sitten tarvinnut tehdä muuta kuin kastella, välillä lannoitevedellä ja välillä pelkällä vedellä.

Ensi kesänäkin laitan noita kesäleimuja, kun niistä ei tarvii kuihtuneita kukkia poistaa.

 Eikä ole nypitty kuihtuneita tästäkään petuniasta. Ainoa riippapetunia on tämä viininpunaisen värinen, mikä minulla kukkii runsaasti ja ihan lokakuulle asti, jos ei kovia pakkasia tule.

Alkukesästä ostin puutarhalta valmiita amppeleita, mutta ne kuihtuivat ja ränsistyivät muutaman viikon kukittuaan. Ja tietysti maksoivat maltaita. Menipä siinä raha ihan hukkaan kyllä. Ensi keväänä en enää osta riippapetunioita, vaan kasvatan ne siemenistä ihan itte.