Teinin viimetalvisessa opiskelupaikassaan kutoma matto. Eipä ole ikinä ennen kangaspuilla kutonut, liekö nähnytkään tätä ennen sellaista kapistusta. Tämä on kudottu ihan fiilispohjalta, ei mitään etukäteissuunnitelmaa. Siis kutoessa suunniteltu.
Siksikin tämä on niin erityislaatuinen, kun aiempina vuosina yläasteen kässäope tyrmäsi lähes kaikki tyttäreni käsityöt. Ei kuulemma osannut ohjeesta neuloa lapsen villatakkia, oli väärä väritys, puhui ja kyseli liikaa kässätunnilla. Huippu oli se, kun hän seiskaluokalla päätti neuloa siskon tyttärelle pienen neuletakin. Ensin ope sanoi, ettei onnistu, on liian vaikea. No tytär siihen että onnistuupa hyvinkin, hän on neulonut jo muutaman takin ennenkin. Sai sen sitten tehdä, ja kun valmis työ meni open arvosteltavaksi, ei siitä herunutkaan kiitoksia ja kunnon numeroa. Luokkakaveritkin ihmettelivät, miten se noin huonon numeron antoi, niin opella oli vastauksena, että oli liian helppo työ. Olisi pitänyt ottaa vaativampi työ, kun on ennenkin neulonut.!?!?!?
Onneksi tämä ope ei ole pystynyt tyttärieni luovuutta tappamaan, vaan nyt kun teini on muuttanut asumaan yksin opiskelupaikkakunnalleen, niin käsityösuunnitelmia riittää. Niin ommeltavaa kuin neulottavaakin.
Ihana matto, se oikein hehkuu luovuuden riemua. Onneksi tuo opettaja ei saanut tyttöäsi nujerrettua, olis tuokin mahtava matto jäänyt tekemättä.
VastaaPoistaMatto vietiin eilen illalla tyttären kämpän lattialle ja se oli just niin soppeli sinne kuin olla ja voi. Mustan päällisen ompelee rukkilavasohvaansa ja harmaan verhokankaan osti ikkunaansa ja sitten monta monuituista värikästä tyynyä vielä sohvalle. Oikea nuorten kämppä!
PoistaKyllä on iloinen matto, sitä katsellessa mieli ihan virkistyy:)
VastaaPoistaMiekii tykkään tuosta värityksestä.
PoistaWau miten upea "päiväpiristys"! Tuo kun on lattialla, niin varmaan kaikki päivät ovat aurinkosia. :) Teinistäsi voisi kai sanoa, että hän tekee,mitä haluaa, muut mitä osaavat. Sitä vain jaksan ihmetellä, että tuollaisia opeja on vielä nykyaikana, pah. Mutta onneksi tyttäresi ei mokomasta nujertunut. :)
VastaaPoistaOlin kyllä niin otettu, kun tyttären ope laittoi viestiä minulle tulemaan, että ihan mahtavan komeaa mattoa tulossa. Kädentaidot kymppiplus-luokkaa. Jos olisin oikein kelju ollut, olisin yläasteen opelle soittanut ja sanonut, että hähää, väärässä olit, niin väärässä arvioinesi. Onneksi sillä ylä-asteen kässänumerolla ei ole yhtään mitään merkitystä tulevaisuuden kannalta. Ihmettelen vain, miten voi opettaa mukeloita, jos ei itselläkään ole minkäänlaisia taitoja käsitöihin, ainakaan taitojen opettamiseen nuorille.
PoistaIhana matto! :) Jotkut opettajat, varsinkin taide- ja taitoaineissa, osaavat lyödä oppilaansa lyttyyn. Moni on minulle kertonut, että kun aikoinaan kansakoulunopettaja on sanonut, että ole sinä vain hiljaa, kun et osaa laulaa, niin kyseinen henkilö ei ole sen päivän jälkeen suutaan avannut laulaakseen, vaikka todennäköisesti hän osaisi laulaa siinä missä muutkin. Itselläni on ollut iso kynnys piirtää, kun en saanut koulussa koskaan kehuja omista piirustuksistani, vaikka toisten tyttöjen taideteoksia kehuttiin kovasti. Kyllä sekä opettajien että vanhempien pitäisi kehua lasta (ja vähän isompaakin!), kun tämä jotain tekee tai edes yrittää. Kritiikinkin voi antaa niin, että kehuu ensin niitä asioita, jotka ovat onnistuneet, ja sen jälkeen kertoo, missä kohdin olisi voinut vielä parantaa. Minä sain aikoinaan musiikkipedagogin opinnoissa neuvon, että ei koskaan pitäisi lapselle sanoa, että nyt teit tuon väärin, vaan aina positiiviselta kannalta: "Hyvä! Kokeilepa vielä uudestaan tehdä tällä tavalla:...", ja sitten näyttää ensin itse mallin "oikeasta" tavasta - jos nyt voi olla edes mitään "oikeaa" tai "väärää" tapaa tehdä, asiathan voi tehdä vain eri tavalla! :)
VastaaPoistaJoka tapauksessa tyttärelläsi on hyvä itsetunto, kun on jatkanut käsityöharrastusta hölmöstä opettajasta huolimatta. :)
Kiitos ja aamen. Olen just samaa mieltä kanssasi. Yksi ope, hänkin omien lapsieni opetushommissa ollut, kertoi että takavuosina hänen luokassaan yksi poika lauloi aivan eri "äänellä" kuin toiset mukelot ja se laulu kuului aina ylitse muiden. Hän sitten koetti hiljentää tuota poikaa aina juhlissa ja kuoroissa, että ei niin kuuluvalla äänellä veisaisi. No sitten jälkeenpäin selvisi, että tää poika oli ainoa siinä luokassa joka lauloi oikein. Oli todella hyvä laulaja, muut vähän sinne päin.
PoistaJa tuosta "hölmöstä" opettajasta ois kyllä juttuja yhden kirjan verran, mitä ovat tyttäreni kertoneet hänen kässätunneiltaan. Luojan kiitos, että mun mukelot ovat niin avoimia, että kertovat ne jutut kaikki kotona ja niille sitten yhdessä nauretaan ja ihmetellään hämmästuksen sormi kummastuksen suussa, voiko sanomiset ja tapahtuneet olla oikeasti opettajan, lasten kasvattajan sanomia. Miksi yleensä alkaa opettajaksi jos ei tykkää lapsista ja "neeiooyhtäänkylläihania", eikä jaksa kuunnella nuorten ilonpitoa ja pölinää esim.juuri kässätunneilla ja kuvistunneilla.
No, viimeistä viedään nyt meidän firmassa ja kuopus ei jää takuulla kaipaamaan kyseisen koulun kässätunteja. Onneksi kouluja on muuallakin ja palaute kokemukseni mukaan ihan toista muualta.
Katsoin kuvaa - en vielä lukenut tekstiä - niin kuulin itseni sanovan, oi-oi miten upeaa! Siis niin hieno, heti laittaisin lattialleni:)
VastaaPoistaJuu heti laitettiin tyttären lattialle uuteen kämppään.:):) Joutuukohan tässä vielä kangaspuutkin ostamaan tulevaisuudessa, jos tuo mattoinnostus iskee voimalla päälle.
PoistaTosi nätisti sopii värit yhteen tässä matossa. Upea fiilisluomus!
VastaaPoistaMutta on kyllä käsityöopettaja ollut aika kireä tyttärellesi...
Kiitos Naru Kerä. Kyllä näköjään fiilistellenkin saa kivan näköistä.
PoistaTuo ope on ollut aika tyly muitakin kohtaan, kuulin just eilen. Ja mieheni kyllä otti yhteyttä koulun rehtoriinkin asian tiimoilta, kun sitä tylyyttä ja typeriä sanomisia oli jatkunut lähes kolme vuotta. Mutta eipä siellä mikään ole muuttunut. Sitä samaa liirumlaarumia tuli ko. opelta sähköpostissa vastauksesi. En viitsinyt edes vastata, kun se oli pelkää sanahelinää. Ei uskaltanut puhelimella ottaa yhteyttä puhumattakaan että olisi tavannut meitä ja tytärtämme.
Ja se tässä kummallista että just ne opet, joista oppilaat valittavat, eivät ikinä tule vanhempain iltoihin. Missä lie luuraavat.
Matto on kaunis ja niin ihanan pirteä.
VastaaPoistaKiitos Rantapuikko. Miekii tykkään tästä maton värityksestä.
PoistaIhanan pirtsakka matto, tykkään!
VastaaPoistaKiitos mummo!
Poista