IHANAA MERSEROITUA VILLAA

Kun ei ole vielä valmiita neuleita kuvattavaksi, niin laitetaanpa välillä lankaostoksiakin.

Tätä merseroitua villaa lankakauppias tilasi minulle ihan erikseen, kun pähkäilin mistähän tuota saisin. Olen tästä jo aiemmin yhden lapsen takin neulonut tuttavan lapselle, mutta oman perheen käyttöön en ole mitään tehnyt. Haluan kokeilla millaista tää lanka oikeasti on, kun merserointi on kyllä tuttu puuvillasta, mutta että villaakin on merseroitua. Onkohan kenelläkään teistä blogini lukijat kokemusta tästä langasta. Käytössä ja pesuissa miten pysyy kuosissaan? Ainakin merseroitu puuvilla on kivaa neulottavaa ja pesuakin kestää.

No nämä langat taitavat jäädä odottelemaan enemmänkin  syksyä, sillä puuvillaista pitäisi nyt jo olla puikoilla. Ainakin yhden keltaisen, puuvillaisen Norwegian Sweet Baby Capin neulon tyttären nyt kolmen päivän ikäiselle vauvelille. Kesä tulossa ja vauvalla vain villaisia myssyjä.

ARKIKUVA-HAASTE: PERJANTAINA VÄHÄN DRAMATIIKKAA

Perjantain kuva-haaste tulee taas viiveellä. Kuvatuksi sain, mutta en ehtinyt koneelle vielä eilenkään. ja nytkin yritin ehättää laittamaan kuvat heti aamusta, mutta niin vain kolme mukeloa sain kaverikseni. Mokomat osaavat herätä aikaisin, vaikka illalla yritettiin vähän venyttää nukkumaan menoa.

Perjantaina tytär teki päivälliseksi täytettyjä broilerifileitä. Täytteeksi laittoi pippurituorejuustoa, emmentalsiivun, paprikaa ja ananasta, muutamiin tuli paprikan tilalle suolakurkkua. Mausteeksi vain ripaus suolaa ja broilerimaustetta.  Kastikkeena on vuoassa vettä, kermaa ja puolikas kanaliemikuutio. Lisänä riisiä, vihersalaattia, raejuustoa ja fetakuutioita. 

Pieni onnettomuuskin sattui perjantaina. Oltiin juuri saatu syödyksi herkullinen päivällinen, kun samanikäiset serkkupojat leikkivät olkkarissa mummin tasapainolaudalla. Eiköpähän pienempi heistä pudota laudan kontallaan olevan pojan pikkurillin päälle ja niin sormeen tuli syvä haava ja kynsi irti. Oli se aika hurjan näköinen ja ei siinä muu auttanut kuin samantien lähteä päivystykseen ajamaan. Nyt sormessa on tuollainen sininen paketti, mikä pitää päivittäin vaihtaa.

Vai ei tuo pojun menoa hidastanut ollenkaan. Syömispuuhat vain menivät nyt uusiksi, kun ei suostunut itse syömään. Ja onhan se hankalaa kun ei voi toisella kädellä mukiin tarttua.

 

Perjantain aamupuurolla ollaan tässä. Kuopus halusi puuroonsa vadelma-punaherukkahilloa, isosisko mustikka-vadelmahilloa ja keskimmäinen mansikkahilloa. Hillot ovat tietysti itsetehtyjä pakastemarjoista, kun niitä on pakastimet vielä pullollaan. Riittävät hyvin uuteen satokauteen asti ja raaskii vähän hillojakin keitellä. Toki suurin osa marjoista syödään sellaisenaan iltapalalla ja aamupuuron kanssa.

Minulla on siitä ihania lastenlapsia, että he eivät nirsoile ruuan kanssa. Ei tarvii ranskalaisia ja sipsejä ja karkkeja ja keksejä kaappiin varata, vaan normaali terveellinen ja monipuolinen kotiruoka kelpaa. Taitaa jäätelö olla herkuista paras.

Niin, olihan tässä haastetta, että sain sen päivän kuvan aina koneelle. Asiaanhan kuuluisi jokaisen päivän kohdalla haastaa joku blogi mukaan, mutta sitä en enää ehdi kyllä tekemään. On liian iso urakka minulle. Ottakaapa silti mukaan haaste tästä te jotka täällä vierailette, jos siltä tuntuu, että haluatte arkeanne kuvata. Mukavaa oli, kiitos MariJ, jolta haasteen sain.

ARKIKUVAHAASTE: TORSTAINA TOUHUTTIIN

Torstain kuvat tulevat nyt viiveellä. Oli eilen sen verran hektinen päivä, etten ehtinyt kameran kanssa seurustelemaan vaikka kaikkea kyllä puuhailtiin. 

Minulle tuli kolme tyttären lasta hoitoon, kun vanhempansa suuntasivat Ylläkselle viikonloppulomalle, niin heidän kanssaan on sitten yritetty tehdä vähän sisähommia.

Jokakeväiset viljelykset odottavat ilmojen lämpenemistä ja kasvihuoneelle pääsyä. Tässä on persilja jo hyvällä alulla. Muutaman viikon päästä saadaan jo satoa. 

Tomaatin taimetkin kurkottelevat yläilmoihin. Nämä vaativat kastelua joka päivä, niin ovat juoppoja. Ja valoon päin on muistettava kääntää ruukkua.

Paprikaakin laitoin taas vaihteeksi. Sitä syödään sellaisenaan ja osan laitan tomaattisoseen sekaan sitten syksymmällä, kun keitän tomaatteja soseeksi sipulin ja valkosipulin ja mausteiden kanssa. Siitä tulee hyvää pizzan täytettä ja tietääpähän mitä syö. Kotimaista lähiruokaa ja puhdasta sellaista.

 

Eiliseen päivään mahtui myös neulekahvilassa käynti. Ensin en ajatellut lähteä, mutta teini lupasi katsoa pikkuisten perään ja ulkoilla heidän kanssaan, niin pääsin lähtemään.

 Tällaisia myssyjä olen nyt tikuttanut kun eräs neulekahvila tuttavani oli vienyt lankakauppiaalle kirpparilta ostamansa kulahtaneen myssyn malliksi ja kysynyt josko hän neuloisi samanlaisen uuden.  

No lankakauppias tyrkkäsi myssyn ja langat minulle ja kun ei mallikaan ollut ihmeellinen, niin päätin tehdä.

Vähän on haasteellista mukeloiden kanssa neulominen välillä, mutta aina sitä jossain välissä saa tikut käsiinsä ja muutaman silmukan tehdyksi.

ARKIKUVAHAASTE: KESKIVIIKKO

Ioni, Helmi, Heluna ja Usva ovat saaneet iltapäivän rehuannoksensa. Joillakin lehmillä on kummallinen tapa nakella rehua kauemmas käytävälle ja niille joutuu usein  montakin kertaa siirtämään talikolla eväät  lähemmäksi. Meillä on tällainen vanhanaikainen parsisysteemi navetassa. Tämähän tullaan melko varmasti kieltämään muutaman vuoden kuluttua. Me emme onneksi enää sitten ole navettahommissa, kun tuota ikää jo alkaa olla sen verran, että loppusuoralla on tämä hommeli meidän osalta. 

Ei tämä parsinavetta kuitenkaan mikään huono ratkaisu ole. Tyytyväisiä asukkejahan täällä on, totesi eläinlääkärikin tilakäynnillä. Ja on se niin jotenkin mukavaa, kun kaikilla lehmillä on nimet ja jokainen on oma persoonansa ja ne kummasti tuntee nimensä, kun esim. nimellä komentaa pois toisten eväiltä. Ja tänäänkin sain monta nuolaisua takin selkämykseen kun tuossa keskikäytävällä touhusin. Lehmät muuten osaavat kesällä tulla siihen ikiomaan parteensa, kun haetaan laitumelta lypsylle navettaan. Haistelemalla löytävät oman soppensa.

Mun lehmät, niin ihanat!

 

ARKIKUVAHAASTE: TÄNÄÄN TIISTAINA

Tänään tiistaina on puuhailtu tällaista. Siinä sitä ois lämmikettä ensi talveksi.

Vävypojat appiukon kanssa ovat olleet ahkerina ja kuukauden verran ollaan puusavotassa etuajassa aikaisempiin keväisiin verrattuna. Melkein aina on tämä touhu saatu päätökseen vasta huhtikuun loppupuolella, mutta nyt ois enää ulkona olevan kasan pinoaminen tai siirtäminen toisaalle latoon. 

Tuonne ylös sitä vielä joku puu mahtuisi kun vain jaksaa nakella.

 

Ovesta ei ainakaan enää mene yhtään puuta.

On se vaan niin ihanaa talven pakkasilla kantaa saunaan ja takkaan ja leivinuuniin kuivia klapeja ja nauttia elävän tulen loimusta ja räiskeestä. Se tuo kuusipuu pitää palaessaan niin rauhoittavan kuuloista rätinää ja pauketta, että oikein nautinnokseen sitä kuuntelee.