TOMAATTISOSE PILVIKIRSIKAN KEITTIÖSTÄ

Eilen keittelin taas tomaattisosetta pakkaseen näistä aineksista. Tomaatit ovat osa kasvihuoneestani ja osa kaupasta. Minulla on nyt suurin osa pensastomaattia, mikä on aikas pientä, niin en jaksanut alkaa kaltaamaan niitä, vaan ostin kaupasta isoja suomalaisia tomaatteja tähän keitokseeni.

 Samoin paprikat on osa kaupasta ja osa omia kasvattamiani. Sipulit ovat omasta maasta ja nämä on nyt niitä kukkavarren kehittäneitä "kaulasipuleita".  Nehän eivät säily kauan, joten on parasta syödä ne ensimmäisenä pois. Kuvittele tähän vielä 6 valkosipulin kynttä. Jäivät kuvaamatta kun keitos oli jo kattilassa, kun muistin lisätä. Nekin ihan itte kasvatettuja.

 

Tässäpä pöperö sitten odottaa parin tunnin keittämissessiota. Sekaan laitoin suolaa, sokeria, mustapippurirouhetta, valkopippuria, basilikaa ja oreganoa.  Etikkaakin ohjeessa muistaakseni on, mutta sen olen jättänyt pois, kun sitä ei tarvita pakastettavaan soseeseen.

 

Tämän näköistä soosia tulee sitten valmiista. Tämänhän voisi sauvasekoittimella tms. jauhaa vielä hienommaksi, mutta meillä tykätään enemmän tästä, kun on vähän "möykkyisempää" ja on suutuntuma karkeampi. Makuasia lienee.

Toinen satsi oli tämä keitos nyt minulla ja vielä ajattelin ainakin kaksi kertaa keittää tuon viiden litran kattilallisen. Tähän sopivat oikein hyvin sellaiset vähän ylikypsät tomaatit. Me laitetaan tätä sitten talvella pizzan päälle ja on muuten hyvää. Sellaisetkin kaverit, jotka eivät tomaatista tykkää ovat ihastuneet tämän makuun. Meillä yleensä tuo pieni 3dl purkki riittää yhteen uunipellilliseen. 

MATTO

Teinin viimetalvisessa opiskelupaikassaan kutoma matto. Eipä ole ikinä ennen kangaspuilla kutonut, liekö nähnytkään tätä ennen sellaista kapistusta. Tämä on kudottu ihan fiilispohjalta, ei mitään etukäteissuunnitelmaa. Siis kutoessa suunniteltu.

 

Siksikin tämä on niin erityislaatuinen, kun aiempina vuosina yläasteen kässäope tyrmäsi lähes kaikki tyttäreni käsityöt. Ei kuulemma osannut ohjeesta neuloa lapsen villatakkia, oli väärä väritys, puhui ja kyseli liikaa kässätunnilla. Huippu oli se, kun hän seiskaluokalla päätti neuloa siskon tyttärelle pienen neuletakin. Ensin ope sanoi, ettei onnistu, on liian vaikea. No tytär siihen että onnistuupa hyvinkin, hän on neulonut jo muutaman takin ennenkin. Sai sen sitten tehdä, ja kun valmis työ meni open arvosteltavaksi, ei siitä herunutkaan kiitoksia ja kunnon numeroa. Luokkakaveritkin ihmettelivät, miten se noin huonon numeron antoi, niin opella oli vastauksena, että oli liian helppo työ. Olisi pitänyt ottaa vaativampi työ, kun on ennenkin neulonut.!?!?!?

 

 Onneksi tämä ope ei ole pystynyt tyttärieni luovuutta tappamaan, vaan nyt kun teini on muuttanut asumaan yksin opiskelupaikkakunnalleen, niin käsityösuunnitelmia riittää. Niin ommeltavaa kuin neulottavaakin.

KESÄLEIMUA JA PETUNIAA

Nämä ne on olleet helppohoitoisia kukkia tänä kesänä. Lumihiutaleet ostin puutarhurilta, muut kasvatin itse.

Näille ei ole sitten tarvinnut tehdä muuta kuin kastella, välillä lannoitevedellä ja välillä pelkällä vedellä.

Ensi kesänäkin laitan noita kesäleimuja, kun niistä ei tarvii kuihtuneita kukkia poistaa.

 Eikä ole nypitty kuihtuneita tästäkään petuniasta. Ainoa riippapetunia on tämä viininpunaisen värinen, mikä minulla kukkii runsaasti ja ihan lokakuulle asti, jos ei kovia pakkasia tule.

Alkukesästä ostin puutarhalta valmiita amppeleita, mutta ne kuihtuivat ja ränsistyivät muutaman viikon kukittuaan. Ja tietysti maksoivat maltaita. Menipä siinä raha ihan hukkaan kyllä. Ensi keväänä en enää osta riippapetunioita, vaan kasvatan ne siemenistä ihan itte.

SYKSYN IHANAT VÄRIT PIHALLANI

Tänä kesänä en enää viitsinyt kovin paljon kukkia laittaa. Niistä on kuitenkin kesähelteillä huolehdittava kastelemalla ja kuivat kukat rapsittava aina pois uusien kukkien tieltä, niin ajattelin jo vähän helpottaa päiviäni. Ja onneksi näin tein. Pitkä kuuma jakso olisi takuulla vienyt mehut kukkien hoitajasta.

Nämä krassit kylvin suoraan tuohon kiven päälle laatikkoon ja hyvin ehtivät näköjään kukkaan. Ei tarvii siis esikasvatusta. Amppeliin laitoin kahden väristä petuniaa ja nekin näyttävät nyt kukkivan hyvin, kun on jo sää vähän viilentynyt. 

Minusta on aina jotenkin syksyyn kuuluvia krassit ja kehäkukat, onkohan se se oranssi ja keltainen väri, jotka tuovat oikean syksyn tunnun minulle.

No, ihana ihana SYKSY on täällä taas.

SYKSYÄ

Mitäs näistä, syksy on tullut. Pupujussi on kulkenut koko kesän pihallamme ja nyt jo oli menossa kasvimaalleni.

Pihlajat ovat ihan punaisenaan marjoja, kaunista todellakin.

Sadetta on tullut ihan riittävästi.