TOMAATIT SÄILÖÖN

Niin se kesä taas siirtyi kauniiden muistojen joukkoon. Kesän viimeiset sadonkorjuut alkavat olla purkissa  ja enää on kasvimaassa porkkanaa, punajuurta, lehtikaalta ja persiljaa. Tänään keittelin viimeisistä tomaateista ja paprikoista sosetta sillä tutulla Kodin Pellervon ohjeella, millä olen vuosia jo soseen tehnyt.

Tuunailin ohjetta vähän omaan makuuni soppeliksi, jätin mm. etikan pois, kun sitä ei kyllä tarvitse jos soseen pakastaa. Aineethan tähän ovat tomaatti, paprika, sipuli ja valkosipuli. Sitten mausteeksi sokeria, suolaa, mustapippuria, valkopippuria, basilikaa ja oreganoa.

Meillä tätä käytetään etupäässä pitsaan ja on kyllä niin maailman parasta kuin olla ja voi. Tytär hokasi, et tää vois olla hyvää kun tekis tomaattikeiton. Oli kokeillut kaupan jostain soseesta ja muksut olivat tykänneet. Lämmittäis kyllä mukavasti sitten tammikuun pakkasilla.

 Ja se minusta on tässä parasta, kun tietää ettei ole yhtään kasvinsuojeluaineita eikä säilöntäaineita noissa aineksissa.

Niin, tuli sitä satoa parsakaalistakin, mutta ne syötiin sitä mukaa kun kasvoi. Ruusukaali ei tehnyt yhtään pyöreää palleroa, vartta vain kasvoi. Ja sipuli kasvoi hyvin, niin punasipuli, ykkössipuli kuin ryvässipulikin. Ja valkosipuli tietysti. Porkkanat aion laittaa esikiehautettuna pakkaseen, kun ei meillä ole nyt toimivaa kellaria enää. Mutta hyviä ne on sieltäkin syötynä ja meillä syödäänkin porkkanaa jossain muodossa joka päivä.

Neulottukin on. Sain just yhden keltaisen vauvan myssyn valmiiksi, yhdet valkoiset vauvan sukat samoin ja nyt alkoi sukkabuumi.  Teini neuloi vajaassa viikossa veljensä kolmivuotiaalle pojulle puseron ja siitä tuli kyllä ihana. Laitan kuvaa sitten, kunhan pusero on saajansa päällä.

IHANA, IHANA, VÄRIKYLLÄINEN SYKSY

Paras vuodenaika ikinä on nyt. Miten hehkuvatkaan värit luonnossa ja miten haluaisin nuo ihanat sävyt tallentaa juurikin neuleisiini. Vielä tänä syksynä kun on aivan erikoista se, että kesäkään ei ole vielä väistynyt kunnolla eikä luovuta asemaansa täysin syksylle. Kesän kukat kukkivat täyttä häkää kun ei syyshallaa ole ollut. Harmittaa vaan kun itselläni puutarhahommat jäivät kipeytyneen käden takia ihan unhon tunkioon pariksi kuukaudeksi ja täytyi kuihtuneet kukat jo siivota pois. Muutama sinnikäs kukkija sai vain jäädä.

Sukumme lisääntyi yhdellä pienellä pojalla torstaina ja se mummin vaisto kertoi jo aamulla, että sehän tarvii tulokas asusteita. Eilen sain valmiiksi nämä tumput ja myssyn.

Lankaa meni yhteensä 60g ja se oli Katian Merino 100%. Puikot 3,5 koivuiset.

Tänään ompelin napit tähän takkiin, jonka neuloin ensin uudelle tulokkaalle. Katsoin kuitenkin, että tää oli liian iso ihan pienelle vastasyntyneelle ja nopsaan tein tuon jonka kuva on tuolla aiemmassa postauksessa. Lanka tässä on samaa kuin edellinenkin ja sitä meni 135g. Napit on vain erilaiset. Tää jäi odottelemaan valmistumistaan kun ei ole nyt käyttäjää tiedossa.

Tämä takki sopii ehkä sellaiselle 5-7 kiloiselle lapselle. Kymmenkiloiselle on pieni. Ikäähän ei lasten vaatteissa kannata tuijottaa, kun samanikäiset lapset saattavat olla aivan eri kokoisia.

Tänne on ilmestynyt uusia lukijoitakin. Kiitos teille Hepsi , Anne-Mari ja Henna. Onkohan teistä lukijoista joku jäänyt täällä toivottelematta tervetulleeksi? Tarkoitus ei ole rajaisia pitää, mutta käyn harvakseltaan blogissani, en läheskään joka päivä, ja saattaa epähuomiossa jäädä joku pois.  TERVETULOA KUITENKIN  NYT KAIKILLE LUKIJOILLENI.  olen iloinen, että seuraatte sepustuksiani. Ja jättäkäähän kommenttiakin.

SADONKORJUUTA

Käsi on parantunut nyt niin paljon, että sain valkosipulit pois maasta ja pystyin jopa puhdistamaan ja letittämäänkin kaikki satakolmekymmentä sipulia. Olen tämän kyllä jo tehnyt pari viikkoa sitten eli heti kun sairasloma loppui. Taisi mulla nyt eka kertaa kasvaa sipulit oikein isoiksi ja luulen, että näistä riittää nyt ensi kevääksi taas maahan pantavaksi isoja kynsiä. Toki mukeloille pitää antaa flunssan karkoitus lääkkeeksi jokunen letti..

Meillä on jokatalvinen projekti, että kun flunssa uhkaa, niin leivän päälle silputaan oikein tuhti kasa valkosipulia ja sitten kuumaa teetä juodaan iso mukillinen ja siihen se monesti tauti jää.  

Tässä tyttären vauvelin syntymää odotellessa neuloin pienelle tulokkaalle takin. Tein näitä itseasiassa kaksi, kun ensin neuloin liian ison. Tää on se kakkosversio, mutta luulen, et tääkin on reilun kokoinen vastasyntyneelle. Tytär halusi mustat napit,että sopii sekä tytölle että pojalle ja hän itse neuloi mustat housut, niin on sitten niihin sopiva tämä nuttu. En tiedä, pitäiskö vielä aloittaa kolmas tästäkin pienempi.

Lanka tässä on SMC select Extra Soft Merino, 100% merinovilla. Puikot oli 3,5 ja 4. Menekki 125g. Ihana lanka taas tämäkin.

VIHREÄÄ VIRKATTUA VAIHTEEKSI

Kohta kymmenen kuukautta ikää pienellä pojalla ja sai uuden virkatun takin. Lanka Ulrikaa Lankamaailmasta, 100% merinovillaa ja konepestävää tietysti. Eihän muusta kannata lapsille tehdäkään kuin konepestävästä langasta, ettei jää kertakäyttövaatteeksi.

Tähän meni vaa`an mukaan tasan 400g, mutta yhdeksättä kerää piti vähän aloittaa eli kerässä ei tainnut ihan 50g olla kuitenkaan. Kaksinkertainen lanka ja kasin virkkuukoukku. On muuten ihanan pehmoinen kutittamaton lanka.

Kasvunvaraa on reilusti, että mahtuu vielä ensi keväänäkin päälle. Taitaa nyt syksyllä jäädä käyttö vähälle, kun tää on sellainen takin korvike.  Kauan ei enää tarkene pelkällä villatakilla, vaikka ois kuinka paksu ja lämpimän oloinen. Talvi se tulee varmasti ennen pitkää.

SYYSKUUN SATOA

Talveen täytyy nyt jo varautua kun kesä vaihtuu syksyyn ja kylmät säät tulevat satavarmasti ennemmin tai myöhemmin.  Aloitin varustautumisen tänä vuonna siirtymällä villahousuputkeen. Suvun nuorimmaiset käyttävät näitä talvella aina, kun ulkona ovat. Villavaate on siitä ihana, ettei se hiosta ollenkaan vaikka kuinka liikkuisi ahkerasti. Pysyy koko tenava lämpimänä, kun on villahousut, villapaita, villasukat ja vielä villalapaset toppakintaiden alla.  

Puna-harmaata leveää raitaa neuloin Maija-langasta  2,75 hiilikuituisilla puikoilla 150g näihin villareihin. Kokoa en tiedä mutta sisälahkeen pituus on 33cm.

Nämä tein Vuorelman Veto-langasta kolmosen koivuisilla puikoilla. Lankaa meni 140g ja ovat saman pituiset kuin edellisetkin , mutta ehkä kapeammat. Veto on yksi lempparilangoistani, sillä se käy hyvin niin sukkiin kuin lasten vaatteisiinkin. Oikein mukavaa neulottavaa ja mikä tärkeintä konepesun kestävää.

Puikoillani on edelleenkin villahousut. Nyt vähän isommat ja tumman ruskeat, neljävuotiaalle.  

Ja ettei vain pääse aloitukset loppumaan, eikä ideat karkaa, laitoin alulle myös ihan pienen takin. Se on keltaista SMC select Extra Soft Merinoa.  Niin ja on kesken vielä yhdet vihreä-harmaat villahousut Maija-langasta, kun oli ihan pakko kokeilla miten vihreä ja harmaa sopivat yhteen.

Sukkiakin pitää jossain välissä neuloa, se tarve on loputon.

Sitten kuvaa puolen kilon satsista kasviksia, minkä yritän joka päivä syödä. Tässä ei ihan puolta kiloa kyllä ole kuitenkaan, kun tuleehan sitä syödyksi aterioillakin salaattia ja aamu-ja iltapalalla leivän päällä lisää tomaattia. kurkkua ja paprikaa. Nuo tomaatit ovat kirsikkatomaatteja omasta kasvihuoneesta ja niitä kyllä menee päivässä hyvinki yli kymmenen kappaletta. On ne niin hyviä. Porkkanakin on kasvimaalta, kurkku ja kukkakaali kaupasta.

Olen huomannut, että kun laittaa aamulla jo valmiiksi lautaselle tuon satsin, niin se tulee päivän mittaan kyllä naposteltua. Pullaa en kaipaa juurikaan. Päiväkahvilla riittää ihan pieni siivu piirakkaa tai tavallista leetaa. Ja onneksi meillä ei enää ole edes pakasteella mitään makeaa,  kun leipurit ovat jo maailmalla. Itse en viitsi leipoa muuta kuin leipää. Saan senkin ajan neuloa rauhassa mitä makeiden herkkujen leipomiseen menisi, jos koko ajan pitäisi olla sen seitsemää sorttia kahvileipää.

Tämmöistä tänä syyskuun iltana. Nyt lähden juoksemaan parin kilometrin lenkin.  Toissa-iltana kävin ukkokullan ja teinin kanssa kuntosalilla tunnin verran rehkimässä. On se hyvä jotain liikuntaa harrastaa muutaman kerran viikossa, että jaksaa taas talven töitä paiskia navetan puolella.