PAKOLLINEN LEPOTAUKO KÄSITÖISTÄKIN

Niin sitä sitten ollaan työntekokiellossa pari viikkoa. Käsi kuvattiin ja kahden viikon kuluttua on taas kontrollikäynti  työterveyslääkärillä. Äkästä kipulääkettä sain ja sen voimalla nyt mennään, että pystyy nää päivittäiset hommelit jotenkin tekemään. Käsitöitä ei paljon uskalla aatellakaan, liekö jännetuppitulehdus vai mikä ranteessani nyt, joten parasta on lepo. 

Kun ei pysty neulomaan niin etsiskelin kuvia koneeltani ja haaveilen lomasta järven rannalla. Näin kauniissa maisemissa on joskus kesää vietetty niin, ettei iltamyöhälläkään oikein malttanut sisälle mennä. Meitä oli varmaankin nelisenkymmentä henkeä iltaa istumassa ja grillailemassa. Olihan se ihanaa, kun oli lämmintä ja vesi järvessä kuin linnunmaitoa ja sääskiä ei ollut yhtään ja sai syödä hyvää ruokaa ja juoda limunaatia päälle.

Voi kun sais tuon elää uudelleen. Muistoissa se kyllä säilyy aina.

YKSIVÄRISTÄ LEILAN KURINHAASTEESEEN

Vaikka tässä on mennyt melko pitkään noissa marjastuspuuhissa, niin siltikin sain valmiiksi tänään tämän takin. Ei olisi kyllä muuten valmistunut, mutta kun sain käteeni jonkin sortin rasitusvamman, enkä voinutkaan enää tänään lähteä mustikkametsään, niin sitten Ibusalin voimalla yritin tikuttaa resoreita takkiin. Onneksi sain käteni tuettua kiikustuolin käsinojaan tyynyn päälle sen verran, että kipu ei paljon tuntunut. Koko kesän olen tuntenut ,ettei käsi ole entisenlainen, ja nyt se räjähti sellaiseen tuskaan tuon mustikan poimimisen ja perkkuun takia, että huomenna menen työterveysslääkärille näyttämään kättäni. Kurjaa kun nukkuminenkin on hankalaa kivun takia. Ja aamulla varsinkin käsi on ihan jumissa. Navetassakin on pakko käsiään käyttää, joten senkin takia on aiheellista saada jotain apua. En tiedä olisiko totaalinen lepo vai jumppa vai mikä nyt parasta hoitoa. No huomenna se selviää.

Tämä takki on tuttavan kaksivuotiaalle tyttärelle.  Langan ostin aikoinaan Pohjolan Langasta ja sitä meni 250g. Niin, taisi olla Schachenmayrin Soft Woolia, merinovillaa, oikein pehmoista ja kutittamatonta. Toinen takki jo tästä langasta.

Puikot oli 3 ja 3,5.

Tällä osallistun Leila-mumman kurinhaasteeseen "yksivärinen".  Linkitystä en osaa, kun teinit ei ole kotona, mutta jospa se tästä löytyy.

On mulla toinenkin yksivärinen puikoilla. Se on vihreää joustinneuletta.

Sitten on valmiina raitaiset villahousut ja toiset on kohta valmiina. Ne on neulottu -70-luvun Pirta Purppuri langasta, punavalkoista raitaa. Kuvaan ne sitten kun saan mannekiineja taas vieraaksi tänne mummulaan. Tulee niin paljon paremmat kuvat neuleista, kun ne on oikean kokoisen käyttäjän yllä. 

Tällaista tällä kertaa.

SUNNUNTAI-ILLAN LUONTORETKI

Eilen illalla kun viimeiset viikonloppuvieraat taas lähtivät koteihinsa, ne pienet mussukat, lähdin teinin ja ukkokullan kanssa vähän katselemaan maisemia. Ekaksi suunnattiin mustikkapaikkaan ja niitähän löytyi. Taitaa olla nyt se vuosi, että saadaankin itse poimituksi mustikat eikä tarvii ostaa. En mie kovin montaa sankollista nyt taida laittaa, kun on vielä viimevuotisiakin jäljellä. Ohi on ne ajat kun 27 sankollista mustikkaa laitettiin pakkaseen. Silloin kakarat meinasivat et oonko mää ihan hullu ku koko ajan vain haalitaan lisää. Sanoin et oon, ensi vuonna ei tuu yhtään mustikkaa. Eikä tullut. Niin meillä sitten oli kahden vuoden mustikat poimittuna ja siinä ajassa ne kyllä syötiinkin.

Juu tänne mää en lähde yksin. Siellä on nähty karhu muuan vuosi takaperin. Onneksi mun ukko ei usko karhuihin eikä susiin, niitä ei siis hänen mielestään ole olemassakaan, niin saadaan ne mustikat poimituksi.

  

Näitä kauniita kukkasia teini kuvasi tien laidalla. Harvinainen on kai tuo valkoinen kissankello. Ei sitä ihan joka paikassa näe. Teinillä on niin hyvä kamera, että saa nuo kukkien väritkin oikein hyvin kuviin, vaikka alkoi olla jo hämärää.

Aikansa kun ajeltiin tuota kapoista tietä tuolla karhujen valtakunnassa, alkoi illan kaunein osuus. Aurinko laski viljapellon taakse. Kyllä oli kaunista ja vielä kun sää lämpenisi, niin mitä kesäillalta voi muuta toivoa. Taisi se olla jo lähellä puoltayötä kun takaisin tultiin.

ILTA-AURINGOSSA

Isabella ja Ioni tulivat aidan viereen katsomaan.

Yllätys otti oikein poseerausasennonkin.

Ilona, Isabella ja Hilla katsovat suoraan kameraan. Takana valkoinen Heluna.

Eilen illalla paistoin lohipiirakoita. Sulatin jo aiemmin neljä pakastintani ja löysin sieltä savulohta ja kylmäsavulohta palaset ja teini sai idean leipoa suolaista iltapalaa. Yhdessä niitä väsättiin ja sitten paistaminen jäi minulle, kun teini lähti isänsä kanssa viemään toista traktoria kauemmas pellolle.  Se on rehunajo taas menossa, vaihteeksi.

Piirakoiden ollessa uunissa ja kellon ollessa jo yli kymmenen , hokasin kauniin ilta-auringon paistaa killottavan lehmilaitumelle. Äkkiä saappaat jalkaan ja kamera kainaloon ja juoksujalkaa pellon laidalle kuvaamaan. 

Mitäs nää rouvat, luulivat varmaan navettaan pääsevänsä kun kaikki suuntasivat keulansa minua kohti ja portille kuikuilemaan. Ehei. Yöt ollaan vielä ulkona, parhaasa tapauksessa kolmisen kuukautta.

Onneksi kesä jatkuu oikein leppoisana, vaikka viileetäkin on välillä. Aamulla laitoin ekaa kertaa villasukat jalkaan kun lämmintä oli vain kymmenisen astetta, illalla vain kuusi, kun nukkumaan mentiin siinä puol yhden nurkilla. Tänään saatiin tuo rehunajo sitten loppumaan, mutta vielä sitä riittää tälle kesälle taas muutaman viikon kuluttua. 

Lomaa ei olla vielä ehditty viettää. Missään ei ole käyty etempänä, kotinurkilla pyöritty koko kesä. Mutta sitten kun se ainoa lomaviikko koittaa aion vain nukkua ja neuloa ja syödä hyvin. Sinne asti kun jaksaisi vielä.

Niin, vaikka tää on neuleblogi, niin kun ei ole mitään valmistunut, niin laitan kuvia vain näistä lehmistä. Onpahan lastenlapsille ainakin kivaa katsottavaa mummun ja papan lehmistä.

MANSIKKAA

Marjabuumi aloitettiin meillä tiistaina. Käytiin ukon kanssa poimimassa talven mansikat. 5 sankollista näin ensi alkuun ja kyllä oli hyvä fiilis poimia, kun oli niin runsaasti hyvälaatuista marjaa.   40 minuuttia meni aikaa vain niihin viiteen sankolliseen. 

Eilen sitten poimittiin miniälle kahdeksan sankollista ja tyttärelle kaksi  ja itselleni otin tuon kakun verran. Oli meitä eilen vähän useampi poimija, neljä aikuista ja muutama

lapsi, nuorin oli reilun vuoden ikäinen. Hyvin jaksoivat kaikki poimia sen tunnin ajan mitä maalla kyykittiin. 5 vuotias pieni tyttökin poimi kaksi kertaa sellaisen kolmen litran ämpärin täyteen ja kysyi sitten, et mummi voinko mää nyt alkaa syömään. Ei ollut reppana yhtään mansikkaa suuhunsa laittanut, kun oli niin ahkerana poiminut sankoonsa kaikki.

Marjoja meidän perheessä kyllä kuluu. Tyttären perhe, jossa on kolme pientä lasta, poimi viime vuonna mustikoita 13 sankollista, joista kuusi myi tuttavilleen. Nyt keväällä kertoi että loppuivat heillä kesken mustikat, olisi voinut vielä pari sankollista laittaa omaan pakkaseen. Syödäänkö teillä mustikoita kuusi sankollista talven aikana, kaksi aikuista ja lapset alle neljä vuotiaita? Eivät kyllä sairastaneetkaan juuri mitään ja lapset saivat olla päivähoidossa koko äidin työharjoittelun ajan.   Ja onhan se ilmaista ruokaa kun viitsii metsään mennä ja etsiä marjapaikat.

No tämän kakun tein eilen iltakahville. Tämä on perinne meillä. Joka kesä teen ainakin sen yhden kakun mansikoista ja juuri tällä ohjeella. Meillä on iso perhe ja kukaan ei tykkää niistä marsipaani-sokerimassamössöistä, ne on niin keinotekoisia makuja. Aitoa kermaa sen olla pitää.

Mansikka-kermatorttu

6 munaa

2 dl sokeria

150g voita sulatettuna

4 dl vehnäjauhoja

3tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdoksi. Jauhot ja voisula lisätään taikinaan ja paistetaan 175 asteessa n 45 min. Kumotaan vähän jäähtyneenä. Täytetään kermavaahdolla ja viipaloiduilla mansikoilla. Pinnalle runsaasti kokonaisia tuoreita mansikoita ja ei muuta kuin kakkua ääntä kohti. Ohan se niiiin hyvää.

Tervetuloa lukijakseni MammaMyy