Eilen illalla kun viimeiset viikonloppuvieraat taas lähtivät koteihinsa, ne pienet mussukat, lähdin teinin ja ukkokullan kanssa vähän katselemaan maisemia. Ekaksi suunnattiin mustikkapaikkaan ja niitähän löytyi. Taitaa olla nyt se vuosi, että saadaankin itse poimituksi mustikat eikä tarvii ostaa. En mie kovin montaa sankollista nyt taida laittaa, kun on vielä viimevuotisiakin jäljellä. Ohi on ne ajat kun 27 sankollista mustikkaa laitettiin pakkaseen. Silloin kakarat meinasivat et oonko mää ihan hullu ku koko ajan vain haalitaan lisää. Sanoin et oon, ensi vuonna ei tuu yhtään mustikkaa. Eikä tullut. Niin meillä sitten oli kahden vuoden mustikat poimittuna ja siinä ajassa ne kyllä syötiinkin.
Juu tänne mää en lähde yksin. Siellä on nähty karhu muuan vuosi takaperin. Onneksi mun ukko ei usko karhuihin eikä susiin, niitä ei siis hänen mielestään ole olemassakaan, niin saadaan ne mustikat poimituksi.
Näitä kauniita kukkasia teini kuvasi tien laidalla. Harvinainen on kai tuo valkoinen kissankello. Ei sitä ihan joka paikassa näe. Teinillä on niin hyvä kamera, että saa nuo kukkien väritkin oikein hyvin kuviin, vaikka alkoi olla jo hämärää.
Aikansa kun ajeltiin tuota kapoista tietä tuolla karhujen valtakunnassa, alkoi illan kaunein osuus. Aurinko laski viljapellon taakse. Kyllä oli kaunista ja vielä kun sää lämpenisi, niin mitä kesäillalta voi muuta toivoa. Taisi se olla jo lähellä puoltayötä kun takaisin tultiin.
Hyvännäköiset mustikkamaat ja hienoja kuvia muutenkin.
VastaaPoistaMustikkamaita täällä keskelläeimitään kyl riittää. Aina ei vain tule mustikoita, vaik ois kuin hyvät maisemat. Kohta lähden katsomaan saanko talven marjat pakkaseen.
PoistaKyllä onkin kauniita kuvia.
VastaaPoistaEihän sinun karhuja tarvitse pelätä. Oikein kun laulaa luikautat niin kyllä karhu lähtee kauas karkuun. Minäkin laulan aina metsässä niin että tienoo raikaa =)Siinä ne pakoon pötkii karhut ja muutkin metsässä liikkujat =D. Autoja saa pelätä paljon enemmän.
Tuo laulu vois toimia minullakin. Saishan siinä sitten yksin poimia rauhassa hyvät marikot puhtaiksi, kun alkaisin veisaamaan sonnivainajan nuotilla. Mahtaisko tehota karhuihin?
Poistaai että,miten ihania kuvia!Tykkään hirveesti noista auringon-lasku kuvista,taitava kuvaaja kameran takana!
VastaaPoistaMeillä ei mustikoita oikeastaan kerätä lainkaan,lapset sotkee niin paljon.Vaan ois se silti kiva saada ees sen verran,että sais pari piirakkaa tehtyä ja mustikka-maitoa maistella :)
Niin, kyl niitä kauniita maisemia löytyy ihan kotinurkiltakin. Ja kun muistais sen valokuvakoneen raahata aina mukana. Teinit on innokkaampia ja parempia kuvaajia kuin mie. Noitakin kuvia ottaessaan suurinpiirtein tiellä makasi mahallaan ja ojanpohjassa kontallaan oli, et sai oikean kuvakulman. Ei minusta ole siihen enää.
PoistaSotkeehan ne mustikat mut on ne niin hyviä, sopii kaikkien marjojen kanssa yhteen. On semmoinen yleismarja meillä.
Meillä on isäntä saanut osan lapsista innostumaan mustikanpoiminnasta, ovat jo kaksi kertaa käyneet. Minua kun ei metsään saisi kirveelläkään, pelkään kaikkea mahdollista, päärmoja, käärmeitä, susia, karhuja, eksymistä..
VastaaPoistaKyl meilläkii kaikki mukerot perheineen poimivat marjansa. On vävyt ja miniätki marjahulluja. Osa kävi hillareissullakin lapissa oikein asuntovaunun kanssa viikon hillastamassa. Mut mie todellakin pelkään karhuja ja susia ja vielä sitä eksymistä eniten. Aina pitää tie ja auto näkyä kun poimin, et osaan takaisin.
PoistaIhania kuvia =))
VastaaPoistaKiitos! Eikös vain kotinurkiltakin saa kauniita kuvia. Enemmän pitäis vain kulkea luonnossa kameran kanssa.
PoistaUpeat maisemat ja marjamaat. Kelpaa noissa liikuskella niin ihmisten kuin karhujen,
VastaaPoistaMarjamaita täällä riittää. Ja saatiinkin eilen 25 litraa mustikoita. Tänään tehdään toinen reissu, serkkutyttö lähtee mukaan, niin meitä on nyt useampi karhujen kauhuksi. Onneksi niitä ei eilen näkynyt, muuten mää jäisin kotiin.
Poista