keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

ILTA-AURINGOSSA




Isabella ja Ioni tulivat aidan viereen katsomaan.


Yllätys otti oikein poseerausasennonkin.


Ilona, Isabella ja Hilla katsovat suoraan kameraan. Takana valkoinen Heluna.



Eilen illalla paistoin lohipiirakoita. Sulatin jo aiemmin neljä pakastintani ja löysin sieltä savulohta ja kylmäsavulohta palaset ja teini sai idean leipoa suolaista iltapalaa. Yhdessä niitä väsättiin ja sitten paistaminen jäi minulle, kun teini lähti isänsä kanssa viemään toista traktoria kauemmas pellolle.  Se on rehunajo taas menossa, vaihteeksi.
Piirakoiden ollessa uunissa ja kellon ollessa jo yli kymmenen , hokasin kauniin ilta-auringon paistaa killottavan lehmilaitumelle. Äkkiä saappaat jalkaan ja kamera kainaloon ja juoksujalkaa pellon laidalle kuvaamaan. 
Mitäs nää rouvat, luulivat varmaan navettaan pääsevänsä kun kaikki suuntasivat keulansa minua kohti ja portille kuikuilemaan. Ehei. Yöt ollaan vielä ulkona, parhaasa tapauksessa kolmisen kuukautta.
Onneksi kesä jatkuu oikein leppoisana, vaikka viileetäkin on välillä. Aamulla laitoin ekaa kertaa villasukat jalkaan kun lämmintä oli vain kymmenisen astetta, illalla vain kuusi, kun nukkumaan mentiin siinä puol yhden nurkilla. Tänään saatiin tuo rehunajo sitten loppumaan, mutta vielä sitä riittää tälle kesälle taas muutaman viikon kuluttua. 
Lomaa ei olla vielä ehditty viettää. Missään ei ole käyty etempänä, kotinurkilla pyöritty koko kesä. Mutta sitten kun se ainoa lomaviikko koittaa aion vain nukkua ja neuloa ja syödä hyvin. Sinne asti kun jaksaisi vielä.

Niin, vaikka tää on neuleblogi, niin kun ei ole mitään valmistunut, niin laitan kuvia vain näistä lehmistä. Onpahan lastenlapsille ainakin kivaa katsottavaa mummun ja papan lehmistä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

MANSIKKAA


Marjabuumi aloitettiin meillä tiistaina. Käytiin ukon kanssa poimimassa talven mansikat. 5 sankollista näin ensi alkuun ja kyllä oli hyvä fiilis poimia, kun oli niin runsaasti hyvälaatuista marjaa.   40 minuuttia meni aikaa vain niihin viiteen sankolliseen. 
Eilen sitten poimittiin miniälle kahdeksan sankollista ja tyttärelle kaksi  ja itselleni otin tuon kakun verran. Oli meitä eilen vähän useampi poimija, neljä aikuista ja muutama
lapsi, nuorin oli reilun vuoden ikäinen. Hyvin jaksoivat kaikki poimia sen tunnin ajan mitä maalla kyykittiin. 5 vuotias pieni tyttökin poimi kaksi kertaa sellaisen kolmen litran ämpärin täyteen ja kysyi sitten, et mummi voinko mää nyt alkaa syömään. Ei ollut reppana yhtään mansikkaa suuhunsa laittanut, kun oli niin ahkerana poiminut sankoonsa kaikki.

Marjoja meidän perheessä kyllä kuluu. Tyttären perhe, jossa on kolme pientä lasta, poimi viime vuonna mustikoita 13 sankollista, joista kuusi myi tuttavilleen. Nyt keväällä kertoi että loppuivat heillä kesken mustikat, olisi voinut vielä pari sankollista laittaa omaan pakkaseen. Syödäänkö teillä mustikoita kuusi sankollista talven aikana, kaksi aikuista ja lapset alle neljä vuotiaita? Eivät kyllä sairastaneetkaan juuri mitään ja lapset saivat olla päivähoidossa koko äidin työharjoittelun ajan.   Ja onhan se ilmaista ruokaa kun viitsii metsään mennä ja etsiä marjapaikat.

No tämän kakun tein eilen iltakahville. Tämä on perinne meillä. Joka kesä teen ainakin sen yhden kakun mansikoista ja juuri tällä ohjeella. Meillä on iso perhe ja kukaan ei tykkää niistä marsipaani-sokerimassamössöistä, ne on niin keinotekoisia makuja. Aitoa kermaa sen olla pitää.

Mansikka-kermatorttu

6 munaa
2 dl sokeria
150g voita sulatettuna
4 dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdoksi. Jauhot ja voisula lisätään taikinaan ja paistetaan 175 asteessa n 45 min. Kumotaan vähän jäähtyneenä. Täytetään kermavaahdolla ja viipaloiduilla mansikoilla. Pinnalle runsaasti kokonaisia tuoreita mansikoita ja ei muuta kuin kakkua ääntä kohti. Ohan se niiiin hyvää.

Tervetuloa lukijakseni MammaMyy

lauantai 6. heinäkuuta 2013

NEULONTAA MAALAUSTALKOIDEN LOMASSA


Tytär neuloi tulevalle esikoiselleen villahousut Lanettista. Tyylilleen uskollisena mustaa ja valkoista. Lankaa meni 74g  ja 2,5 puikot.
Nää on kyllä ihanat.

Toinen tytär virkkaa. On tehnyt näitä virkattuja paksuhkoja takkeja hupulla ja ilman pienille mukeroille. Omille ja vähän toistenkin. Tässä tulee sille toisen pienelle Kaksinkertaisesta Ulrikasta kauluksellinen takki.


Kolmas tytär neuloo mustia villahousuja tallveksi omalle syysvauvalleen. Lanka on Vuorelman Vetoa.


Omilla puikoilla on jälleen keltaista. Schachenmayrin Soft Woolista. Tuttavan puolitoistavuotiaalle tyttärelle. Tällä osallistun Leilan kurinhaasteeseen, mikä jatkuu aina elokuun loppuun asti. Luulen, että valmistuu siihen mennessä.


Tässä virkkaajatyttären jo valmis takki omalle pienelle tyttärelleen. Lanka Novitan Siiriä, 100% akryylia ja 2 kerää meni..


Musta-valkoisten villahousujen pariksi tytär neuloo punaista puseroa.  Lanka Gjestalin Knoppia. Ostettu vuosia sitten Lankamaaillmasta. Aivan ihana lanka tämäkin, mutta harmi kun sitä ei saa enää.

Niin meillä on menossa talonmaalaustalkoot tämän viikonlopun aikana. Vävyt, oma poika ja talon isäntä päättivät maalata talon nyt. Se on ollutkin huonokuntoinen jo vuosia, kun talolla on ikää kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta. Etelänpuolihan se aina ensimmäisenä rapistuu ja ikkunanpieletkin kaipaavat uusimista. Seitsemän ukkoa , yksi oma likka ja liuta mukeloita häärää ulkona talon kimpussa. Minä ja kolme likkaa huolehditaan talkooporukan muonituksesta. Tietystikin neulotaan välillä aina, kun nytkin on taivas pilvessä ja ulkona ei kaikille ole puuhaa.  Suunnattoman suuresta lankavarastostani löytyivät kaikkiin edella kuvattuihin töihin langat. Ovat likat jo oppineet hyödyntämään äidin lankalootia.
Nämä on muuten aivan ihania tällaiset projektit. Kaikille on mieluista tekemistä ja saa samalla kuulumiset vaihtaa ja suunnitella uusia kekkereitä. Minä niin tykkään.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

MUN IHANAT PIENET


Jahas, mitäs täällä oikein ois nyt hommia?


Täällähän on vähän Mullin Herkkua ämpärin pohjalla.


Nämä vasikat on kyllä sen näköisiä, et haluavat vähän lisää sapuskaa.


Hei, ootas nyt vähän kun tarjoilija jakaa. Ei turpaa ämpäriin.


No otti se sen kuitenkin, ämpärin.


Ei muuta ku ämpäri takaisin ja jokaiselle oma pikku kasa herkkua.

Taas sain muutamaksi päiväksi pikku apulaisen navettaan.  Ja niin oli innokas, että saatiin monissa miehin aikuiset käyttää konstit, että saatiin apulainen pois navetasta. Huomatkaa kesäinen navettakostyymi, näillä pärjää helteellä hyvin.

torstai 20. kesäkuuta 2013

SE ON SITTEN JUHANNUS MAALLA



Keskikesän juhla on jo portailla, ihan oven takana. Eilen keitin juhannusjuustoa oikeasta maidosta. Kampaajalta tulin ja laitoin maidon puol neljän aikaan lämpenemään ja juoksettumaan hellalle. Taisi olla siinä vähän ennen viittä kun maito jo kiehui hiljalleen ja sitten puol kymmenen aikaan oli ensimmäinen kattila jo jäähdytyksessä.  Parikymmentä litraa nyt keitin ja siitä tuli valmista keittoa  13 litraa. Oli kyllä niin valkuaispitoista maitoa että kokkareita tuli reilusti ja neste meinasi käydä vähiin. Välillä pidin kantta keitoksen päällä ettei vallan haihdu liemi.

Tänään sitten on vuorossa ikkunoiden pesua. Aloitin sitä jo toissa yönä, kun isäntä ajoi rehukuormia aumaan. Hän oli pellolla kahteen saakka, mut mie lopetin puol yhdeltä, kun oli jo niin hämärää, etten nähnyt enää likaläikkiä ikkunoissa. Mun on aina ihan pakko pestä ikkunat juhannukseksi.

Tytär tuli jo eilen siskonsa lasten kanssa juhannuksen viettoon. Onneksi tulivat, niin sai vävypoika leikata pihanurmen. Meillä se kasvaa hurjaa vauhtia aina, vaikka lannoitetta on laitettu viimeksi vuonna -92. Pitkä, sankka kasvu on leikattava kerran viikossa. Pieniä apulaisia minulla on täällä jo kolme kappaletta ja illalla tulee lisää, kun toinen tytär kolmen lapsen kanssa tulee. Aattonakin sitten tulee vielä yksi perhe ja juhannuspäivänä yksi kolmilapsinen perhe. Vilskettä siis riittää tämän mummon tanhuvilla. Säätiedotus on nyt onneksi luvannut kaunista, niin se tietää ulkona oloa.

Sitä ulkona oloa ja ulkoruokintaa varten ostin neljä isoa korjolohta, jotka vävypoika savustaa. Ämpäripotut kipataan ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Vähän jännittää, saadaanko uusia pottuja juhannukseksi. Sitten vihersalaattia omalta kasvimaalta, sipulia kasvihuoneen parvekelaatikoista ja kaupasta kotimaista paprikaa, tomaattia ja kurkkua. Siinä meidän juhannusmenu. IHANAA!

LÄMPÖISTÄ JA ILOISEN RAUHALLISTA, NAUTITTAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE

T. Pilvikirsikka