RAITAA EDELLEENKIN

Laitanpas nyt lisää näitä  tylsiä pipokuvia. En ole edes laskenut vielä montako pipoa olen tämän kevään aikana tikuttanut. Olen kyllä kaikki kirjannut ylös sellaiseen vihreäkantiseen vihkoon. Olen jo vuodesta 2001 asti laittanut kaikki neuletyöni muistiin isoon vihkoon.  Kirjaan aina työn nimen, langan nimen, langan menekin ja lasken hinnan mitä työ on tullut maksamaan. Taitaa olla neljäs paksu vihko nyt menossa. On kyllä samassa vihkossa myös lankaostokseni määrineen ja väri- ja eränumeroineen sekä paikka mistä on ostettu kyseinen lanka ja päivämäärä tietenkin. Nämä kaksi asiaa neuletyöt ja langanostot minulla on ainakin järjestyksessä ja tiedän melko tarkkaan paljonko minulla töitä valmistuu ja paljonko rahaa menee lankaostoihin.

No tämä on perua ajalta, jolloin en tietokonetta osannut käyttää.

Niin tämä pipo lähti tyttären tyttärelle 9kk.  Lanka on Katian Monaco ja 100% puuvillaa, 38g.

Isoveli sai sitten tällaisen raitaisen.  Essentials Cotton dk, 100% puuvilla ja menekki  42g. Koko 2vuotiaalle.

Pikku-sisko sai toisenkin pipon. Naisilla kun ei ole koskaan mitään päälle pantavaa, niin ajattelin vähän helpottaa tilannetta neulomalla hänelle kaksi, jotta voi sitten vaihdella ain ulkoilutakin mukaan, kumpi ompi parempi. 

Tämäkin pipo on Katian Monacoa ja menekki 39g. Kempeleen Kangasvillasta tätä Monacoa ostin jo viime kesänä muutaman kerän ja aina siellä päin liikkuessani käyn varastoa täydentämässä.

Ja nämä pipot olen nyt neulonut niillä uusilla puikoilla, hiilikuituisilla.  Lankakauppias meinasi ensin ettei mun kannata näitä ostaa, jos minulla on hyvä varasto koivuisia. Mutta utelias kun olen kokeilemaan kaikkea uutta ja kun olivat lankamaailmassa tarjouksessa toukokuun ajan, niin ostaa täräytin kaksi kokoa, 2,75 ja 3,25. Näissä on se hyvä puoli että noita "välikokojakin " saa pitkinä, kun koivuiset välikoot ovat niitä 15senttisiä ja niillä on hankalampi pipoja neuloa. Pyöröillä en osaa sukkia enkä päähineitä tehdä. En ole kyllä kokeillutkaan vielä. 

Annoin sitten lankakauppiaalle hyvää palautetta, että nämä ovat kyllä minun puikot ja onneksi ostin, on niillä niiiiiiiin mahdottoman lupsakkaa neuloa. Lupasi tilata vielä 2 ja 2,25: kin, niin saa sitten ohuita sukkalankoja neuloa syksymmällä näillä "mersuilla".

Uusi lukijakin Tuomontupa käsitöitä on liittynyt lukijakaartiini. Tervetuloa seurailemaan Pilvikirsikan elämänmenoa.

PIPOJA KAKSIVUOTIAALLE

Pipoja on tullu taas useita valmiiksi. Neulomaan kyllä ehtii, mutta koneelle niitä ei meinaa saada sitten millään, kun ei jaksa aurinkoisina päivinä istua juurikaan tietsikan ääressä. Pihapuuhissa menee aika nyt ja kasvihuoneellakin on paljon puuhaa.

Tämä pipo lähtee pojanpojalle, lankana Adriafilin Cheope. 100 % puuvillaa ja yllätys oli, kun kestää 60:n pesun . Lankaa meni 40 g.

Cheopesta tämäkin pipo ja samaiselle pienelle pojalle kuin edellinenkin. Tein useamman version, että saa valita mieluisen värisen. Hänellä kun on ulkoilutakki, jossa on tumman harmaata ja limen vihreää. Lankaa tähän meni 38 g.

Sitten vielä kolmas vaihtoehto samaa kokoa Cotton Dreamista. Puuvillaa tämäkin ja lankaa meni  46g.

Ei ollut nyt sopivan kokoisia päitä saapuvilla, niin piti tälläisiä virityksiä laittaa. Pyöreän maljakon päällä kuvasin mahdollisimman tylsiä ja mitäänsanomattoman näköisiä otoksia. 

KYLVÖT OVAT HYVÄLLÄ MALLILLA

Viljelypuuhat minulla alkoivat maaliskuulla. On vaan ollut niin kylmää, että ei ensin meinanneet kylvökseni millään suostua kasvamaan. Ja kun niitä yrittää sisätiloissa pitää ennen kasvihuoneeseen siirtoa, niin tahtoo kasvu kärsiä vähäisen valoisuuden takia. Siirränkin yleensä kaikki kylvökseni kasvihuoneeseen jo huhtikuun alussa. Taitaa aikaisin siirto olla 4.4 jonain vuonna.  Tänä vuonna vasta puolessa välissä huhtikuuta.

Salaatin kylvän aina isoon rasiaan ja tästä nyt lauantaina koulin nämä liian tiheässä olevat taimet omiin ruukkuihinsa. 2-3 taimea voi hyvin laittaa yhteen ruukkuun. Näin saa syötävää jo aikas aikaisin keväällä. Sitten kesäkuulla istutan kaikki ulos kasvimaalle.

Persiljahan on sitten todella hidasta itämään ja senkin olen ratkaissut kylvämällä useaan kertaan isoon rasiaan ja ko

koulimalla sitten ruukkuihin. Voi ottaa syötäväksi jo näistä ruukuista ja sitten istuttaa kasvimaalle, kun sää lämpenee.

Vaihteeksi innostuin taas laittamaan parsakaaltakin kasvamaan. Myös ruusukaalta ja lehtikaalta laitoin. Näistähän ei ole mitään takeita saako satoa, kun kirpat meinaavat ainakin kuivana kesänä syödä kaiken. Ajattelin kyllä kokeilla harsoa kaalintaimien päällä, josko auttais. Myrkkyjä en käytä.

Nämä koulin tänään omiin ruukuihinsa.

Toinen, myöhemmällä kylvetty persiljasatsikin on jo itänyt ja oikealla näkyy purjontaimia. Takana samettikukkaa ja leijonankitaa.

Sitä olen tässä vuosien saatossa ihmetellyt, että miksi lähes kaikki kukantaimet kasvavat hurjaa vauhtia silloin, kun ne koulii ensin isompaan yhteiseen ruukkuun. Yleensähän ne laitetaan yksin omiin pieniin ruukkuihinsa, mutta niissä kasvu on tosi hidasta. Eivätkö kasvitkaan kukoista yksin, vaan hyvässä seurassa innostuvat kasvamaan oikein kilpaa kuka korkeimmalle latvansa kurottaa. Onko kasveillakin sielu?

Ryvässipuliakin olen hyvällä menestyksellä kasvattanut jo vuosia ihan parvekelaatikoissa. Multatila riittää hyvin ja sato on runsas. 3-6 sipulia saattaa tulla yhdestä istukkaasta. Myös punasipulit ja ykkössipulit kasvatan osittain näissä laatikoissa.  Melko tarkkaan kaksi kuukautta menee, kun satoa saa ja sipulit kasvavat tosi isoiksi, jos antaa vähän lisälannoitusta . Nämä laatikot siirrän ulos heti kun on niin lämmintä, ettei ala kukkavarsia muodostumaan.

Hyvin ehdin sitten vielä toisenkin satsin laittaa, kunhan nämä on syöty ja korjattu pois. Jos tarpeeksi aikaisin laittaa eli huhtikuun alussa ensimmäiset sipulit, niin kesäkuun alussa saa laittaa toisen satsin kasvamaan ja vielä ehtii elokuun alussakin kolmannen kasvattaa. Mikäli on kasvihuoneella jonkinlainen lämmitys. Miksei ulkonakin jos on lämmin syksy.

Ettei elämä olisi pelkkää syömistä, pitää silmäniloakin olla. Petuniat ja lumihiutaleet kukkivat jo. Tulisi vain lämmintä tännekin pohjoiseen, että saisin nämäkin ulos. Ja toiveissahan on sitten lämmin ja aurinkoinen kesä, ei yhtään samaa lajia kuin viime kesä.

Nyt lähden siivoamaan pihaa ja rapsuttelemaan kukkapenkkejä, näkyykö sieltä vielä mitään vihreää. Ja onko talvi tehnyt perennoille tuhojaan. Isolla pihalla puuhaa riittää.

VAALEANPUNAISTA PITSIÄ

Toinen versio pitsipiposta tulee tässä. Vuoden ikäiselle taitaa olla just sopiva, kun näyttäis vähän liian iso olevan 8kk ikäiselle. Tai sehän riippuu lapsen koosta. Ei muuten mahtunut ollenkaan 3kk nuoremman serkkupojan päähän, joka painaa 8,5kg. Tällä prinsessalla painoa vain 6,5kg. Että silleen ne lastenvaatteiden koot menee.

No tässä lankana taas Essentials Cotton dk, 100% puuvillaa ja menekki 37g. Puikot oli koivuiset 2,5 ja 3. 

Ja lisää pipoja on tulossa. Valmiinakin taas neljä, mut niitä päitä pitää tässä odotella että voin kuvata. Tulee niin paljon mielenkiintoisemmat ja paremmat kuvat neuleista kun ne saa kuvatuksi oikean ihmisen päällä.

SATEENKAARI

Sateen jälkeen taivahalle katsomaan jos jäät, 

nähdä silloin voit sä nauhat oudot, värikkäät.

Siellä sateenkaari jälleen aurinkoa lepyttää,

eikä mene kauan, kun taas päivä hymyää.

Kertoo taru vanha: päässä sateenkaaren on

auringolle tarkoitettu aarre suunnaton.

sateenkaaren pään ken löytää,

aarteen tuon hän myöskin saa.

Etsimässä sitä nytkin moni taivaltaa.

Mutta jos sä matkaan lähdet, 

muista silloin tää: 

voi myös jäädä löytymättä sateenkaaren pää.

Mutta jos sä matkallasi löydät hyvän ystävän,

löytänyt oot silloin aarrettakin enemmän.

Tämä on jostain koululaulukirjasta laulu, jota on meidän perhejuhlissa laulettu. Sanoittajaa ja säveltäjää en tiedä, enkä jaksa alkaa etsimään mistään netin syövereistä. Mutta niin totta tämä on kuitenkin ja kaunis laulu. Sopii näin äitienpäivän iltaan.