sunnuntai 4. marraskuuta 2012

SYKSYISTÄ JORINAA

Talven merkkejä on jo ollut ilmassa ja maisemat oli välillä jo näin kauniita. 
Tuntui mielikin piristyvän ja ulos teki mieli lähteä oikein pitkälle lenkille kauniin luonnon keskelle. Onhan se hyvä käydä neulomisen lomassa jäseniään verryttelemässä kunnon juoksulenkillä ettei hartiat, kädet ja niskat mene ihan jumiin.
 Täällä korvessa kun ei niitä kuntosaleja ole eikä ohjattuun jumppaankaan ole nyt mahdollisuuksia, kun kaikki järjestetään aina navetta-askareiden aikaan. 
On siis oltava omatoiminen liikunnankin suhteen. Järjestyyhän sekin kyllä, onneksi.
  
Niin, kiitän tässä nyt kaikkia teitä jotka olette tänne kommenttia laittaneet ja teitä,
 jotka olette lukijoikseni liittyneet. 
Meillä on nettiyhteys ollut välillä poikki enemmän ja vähän enemmän,
 joten sen takia en ole voinut vastata kaikkiin kommentteihinne ja myös vierailut muiden blogeissa ovat olleet katkolla. 
Monia kommentteja sain melkein kirjoitetuksi ja sitten kun yritin lähettää, meni netti poikki. 
Pari kuukautta on mennyt nettiyhteyksien kanssa taistellessa.  
Mutta jospa tää nyt alkais paremmin toimimaan.

Käsitöitäkin on jonossa odottamassa julkaisuaan vaikka en toki kehtaa ihan kaikkia tänne laitella. Ajattelen etteivät ne perussukat ja kaulurit ja myssyt ja lapaset ketään kiinnosta.
 Toistasataa neuletta on kuitenkin tänä vuonna jo valmistunut ja lankaa niihin on kulunut yli 11kiloa. Taitaa ollakin ennätys mun langankulutuksessa tää vuosi.
 Yritän kuitenkin postata aina sellaisia töitä, joissa on jotain mun omaa käden jälkeä.
 Vaikka nekään ei kaikki päädy tänne, kun aikaa ei ole aina istua koneen äärellä edes bloggaamisen verran  ja senkin vähäisen ajan mieluummin neulon kuin riekun koneella.
 Jospa joulun jälkeen elämä rauhoittuisi ja aikaa olisi enemmän.

Tuosta liikunnasta ja sen tuomasta hyödystä vielä sen verran, 
et aloitin nyt teinien kanssa kunnon liikuntasession. 
Meillä on tarkoitus joka päivä liikkua jossain muodossa ainakin puoli tuntia. 
Kolmena päivänä olen nyt saanut itseni liikkeelle eli ensin jumppasin puoli tuntia Katjan ja Annen jumpan mukana ja sitten poljin crosstraineria puoli tuntia 
ja tänään kävin tunnin kävelylenkin. 
Huomenna ehkä jumppaan taas ja sitten ois juoksulenkin vuoro. 
Että semmoista tällä kertaa.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

RAITAA SEN OLLA PITÄÄ




































Tällaiset sukat neuloin taas. Nää on niin aivottomia neulottavia, et on ihan pakko välillä ottaa isompien töiden lomaan jotain nopeasti valmistuvaa, ettei tarvii pohtia mitään erikoisia kiemuroita neulomisen aikana.
 Isommat sukat on kokoa 38 ja lankana Vuorelman Veto ja tasan 100g. Pienemmät kokoa 1,5 vuotiaalle, oiskohan jalan koko jotain 21-22. Lanka Gjestalin Janne, mutta menekistä ei tietoa, kun en muistanut punnita. Lähtivät pienen miehen jalkaan saman tien kun valmistuivat.    

Nääkin kyllä menevät sinne Leila-Mumman Kurinhaasteeseen:  Raitaa sen olla pitää.

LEILA-MUMMA HAASTAA #3/ VAUVALLE


Leila-mumma haastaa #3 / Vauvalle

Osallistuin tähänkin haasteeseen ja sain kuin sainkin valmiiksi koko setin vauvelille. Myssy, tumput, sukat ja takki. Lankana jälleen se ihana Dropsin Baby Merino jota kului myssyyn 16g, tumppuihin 21g, sukkiin 29g ja takkiin 100g.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Leila-mumman Kurinhaaste # 1 / Raitaa sen olla pitää!!


Leila-mumman kurinhaaste #1/ RAITAA SEN OLLA PITÄÄ!!


Tällainen haaste on tuolla Leila-mumman Kurinblogissa ja niinpä miekii osallistuin tähän, kun oli niin passeli aihe, se kun tuo raita on niin mun juttu. Onhan tässä aikaakin vielä marraskuun loppuun, mutta kun sattui käsiin tuo Veto-lanka niin kehittelin tällaiset raitasukat.
Nää on kokoa 37-38 ja lankaa meni tasan 100g. Puikot oli kolmoset koivuiset ja oli kyllä nautinto tikuttaa näitä. lanka on ihanaa neulottavaa ja kestääkin sukissa hyvin. Ja ei ole niin paksua jankkia kuin 7-veikasta neulotut.

Tää nyt menee vähän väärinpäin kun tuo lokakuun haaste oli "vauvalle", johon myös osallistuin, mut se ei ole vielä valmis. Kuvaanpa sitten senkin ja laitan tänne, kunhan valmistuu. Kivoja nää tällaiset neulomisjutut minusta, kun en osaa askarrella kortteja enkä mitään muutakaan.

perjantai 5. lokakuuta 2012

TILHI JA PILVIKIRSIKKA


























Syksy on jo pitkällä ja välillä tuntuu, että tää koko blogi jää unhon tunkioon, kun ei ehdi koneella istumaan ja päivittämään. Nyt sain kuitenkin laitetuksi pari syksyistä kuvaa. Yläkuvassa tilhi pihakoivussamme, niitä oli kyllä iso parvi, mut tuo yksi sattui sopivasti linssin eteen. Ja alakuvassa minä itte kauniissa syysasussa, Pilvikirsikka.

Nyt sataa taas kaatamalla, on satanut koko päivän. Impi ja kumppanit ovat vielä ulkona, mutta taitaa se olla niin, että heidänkin vapautensa kesälaitumilla vetelee viimeisiään ja alkaa ankea, pitkä talvi sisätiloissa. On se kuitenkin karjakon kannalta mukavampi mennä suoraan navettaan kuin alkaa huhuilla äpyleitä aamupimeässä lypsylle laitumen periltä. Ja varsinkin kun niitä kuivia aamuja ei tänä kesänä ole paljon ollut ja syksy näyttää yhtä vetisenä jatkuvan.


Kuitenkin jotain ihanaa on syksyssä. Nautin kyllä tästä vuoden ajasta. Enkä vähiten siksi, että saa käpertyä ikiomaan tuoliinsa neulomaan ja kuuntelemaan tuulen ujellusta nurkissa. On hyvää aikaa keskittyä käsitöihin. Olen syksyn lapsi.