Syksy on jo pitkällä ja välillä tuntuu, että tää koko blogi jää unhon tunkioon, kun ei ehdi koneella istumaan ja päivittämään. Nyt sain kuitenkin laitetuksi pari syksyistä kuvaa. Yläkuvassa tilhi pihakoivussamme, niitä oli kyllä iso parvi, mut tuo yksi sattui sopivasti linssin eteen. Ja alakuvassa minä itte kauniissa syysasussa, Pilvikirsikka.
Nyt sataa taas kaatamalla, on satanut koko päivän. Impi ja kumppanit ovat vielä ulkona, mutta taitaa se olla niin, että heidänkin vapautensa kesälaitumilla vetelee viimeisiään ja alkaa ankea, pitkä talvi sisätiloissa. On se kuitenkin karjakon kannalta mukavampi mennä suoraan navettaan kuin alkaa huhuilla äpyleitä aamupimeässä lypsylle laitumen periltä. Ja varsinkin kun niitä kuivia aamuja ei tänä kesänä ole paljon ollut ja syksy näyttää yhtä vetisenä jatkuvan.
Kuitenkin jotain ihanaa on syksyssä. Nautin kyllä tästä vuoden ajasta. Enkä vähiten siksi, että saa käpertyä ikiomaan tuoliinsa neulomaan ja kuuntelemaan tuulen ujellusta nurkissa. On hyvää aikaa keskittyä käsitöihin. Olen syksyn lapsi.
Minäkin tykkään syksystä. Jotenkin maatalossa kasvaneena se syksy oli kiva just siksi,kun karja jäi sisätiloihin ja paljon kaikenlaista satoa korjattiin. Kiva neuloa sohvan nurkassa pimenevinä iltoina,laitella valoja ja takkatulta. Kauniita sytomyssyjä olet virkkaillut. Niitä olikin monilla päässä syöpäosastolla. Jotenkin mä en ole enää itse pystynyt sytomyssyjä tekemään syövän jälkeen,alkaa niin itkettää ja muistelen monia sairaalassa tapaamia ihmisiä.
VastaaPoista