Toinen vauvan villainen setti valmistui tänään. Toinen siis tämän vuoden puolella, edellinen oli tuo aiemmin esitelty vaaleanpuna-harmaa, jonka sai vanhimman tyttären vauveli. Tämä menee ihan kohta syntyvälle toiseksi vanhimman tyttären vauvalle, mikäli hän saa tytön. Pojan villaisia hänellä onkin, kun edellinen on poika. Ja jos sattuu, että tulokas onkin poikavauva, niin neulon sitten pikana jotain uutta hänellekin, mutta alkuun pääsee entisillä.
Koko vaatekertaan meni lankaa yhteensä 322g.
Takki on Katian Baby Merinoa ja langanmenekki 110g
Housut Dropsin Baby Merinoa, 105g
Siksak-myssyjä neuloin kaksin kappalein, kun eka versio oli mielestäni niin pienen näköinen, että epäilin mahtuuko ollenkaan päähän. Pienempään meni Dropsin Baby Merinoa 22g ja isompaan 23g. Vaikka isommassa on peräti neljä silmukkaa enemmän, niin langanmenekissä on vain tuo gramman ero. Toisaalta neuloin kahdelta eri kerältä ja vanhempi lanka oli jo käsituntumalla ohkaisempaa kuin uudempi kerä. Molemmissa oli 2.75 hiilikuituiset puikot.
Sukat ja tumput neuloin Dropsin Merino Extra Finesta. Yhteensä 62g lankaa.
No näitä oli kyllä ihanaa neuloa. Ja luulen, että lankakin on laadukasta. Ainakin tuossa kesällä neulomassani musta-valkoisessa takissa Baby merino toimii hyvin. Tyttäreni oli nyt jouluna käymässä täällä ja pojulla oli takki käytössä ja pesin sen ja oli tytärkin pessyt ainakin kerran, niin ihmeeltiin, kun valkoinen oli edelleenkin valkoinen eikä ollut värjääntynyt mustaksi, eikä edes harmaaksi. Useinhan käy niin, että valkoinen ottaa väriä jostain kirkkaammasta, mutta tässä langassa ei käynyt näin.
Eilen kävin taas jumpassa ja nyt on kyllä kädet taas kipeinä kun etunojapunnerruksia tehtiin 4x20sek. ja aina 10 sek. tauko joka kerran välissä. Jaloissakin tuntuu taas kyykkäämiset. Huh, rankkaa oli, mutta niin ihanaa.
Onneksi saan navetassa "verrytellä" AIV:n hankoamisessa. Lenkille en tänään viitsinyt kun pakkasta -30. Paistoin sen sijaan kolme uunipannullista ternipannaria ja sitä marjojen kanssa syötiin ukkokullan kanssa päiväkahvilla. Oli se vaan hyvää.
Ja nyt syömään lohikeittoa ja sitten taas äpyleitä hoitamaan. Siellä se ilta sitten hurahtaakin ja saunan ja suihkun jälkeen on ihanaa vetää villasukat jalkaan ja aloittaa uutta neuletyötä. Taidan laittaa alulle neuletakit tyttären 5 ja 4 vuotiaille siskoksille. Entiset takit kuulemma jo pieniä.
Suloinen "Marianne-karkki" -setti! :) On kyllä ihanaa tehdä uudelle vauvalle uusi neulekin, vaikka kuinka olisi vanhemmilta sisaruksilta tai muilta sukulaisilta jääneitä entuudestaankin. Minullakin on ollut tapana tehdä lähipiirin vauvoille aina jotain neuletta, lähisukulaisille ihan koko villapukusetti ja ystävien lapsille sitten vähän pienempää. Itse yritän tehdä aina vähän neutraalimmilla väreillä, että passaavat sitten pojalle tai tytölle. Ja kyllä sitä sinistä voi laittaa tytölle ja punaista pojallekin! :) Muistaakseni Aasian maissa vaaleanpunainen on nimenomaan pienten poikien väri ja vaaleansininen pienten tyttöjen! Ainoastaan mekkoa en pojalle laittaisi, mutta kyllä meidänkin molemmilla pojilla on ollut omat pinkit Hello Kitty -vaiheensa, jolloin kaikki vaatteet olisi pitänyt olla vaan vaaleanpunaista. :) Meidän vanhimman pojan lempiväri on ollut punainen 4-vuotiaasta saakka, on nyt 10 v ja aina vaan kaivaa sen punaisen paidan kaapista. :) Tuohonkin neuleeseesi jos kiinnittäisit auton kuvan rinnukseen, niin ihan olisi täydellinen pojan neuletakki! :)
VastaaPoistaKiitos MariJ! Kyllä se niin on, että aina sitä uudelle vauvalle pitää jotain uutta neuloa. Minulla vain meinaa kiirus tulla, kun vauveleita syntyy niin tiuhaan välillä, että on monta settiä yhtäaikaa työn alla. Onneksi joillakin lapsillani on jo useita mukeloita, niin ei ole kovin isoa tarvetta sitten heille neuloa, jos on jo molemmille sukupuolille passeleita villaisia. Ja totta on, että punainen käy kyllä hyvin pojallekin ja siksi tuon takin teinkin puna-valkoisen että voin vaikka vaihtaa punaiset autonapit(niitä on jemmassa), jos poju tuleekin. Ja housuihin ajattelin sitten ommella silmukoita jäljitellen auton kuvan. Ja isommat pojat on kyllä halunneet muutama vuosi sitten punaisia farkkuja ja saivatkin ne.
PoistaTytöille taas voi ihan hyvin pukea sinisävyisiä ja vihreitä vaatteita, nekin on oikein kauniita. Toisaalta mie aina vähän kyselen tyttäriltä ja miniöiltä, mitä väriä haluaisivat ja mitä ehdottomasti ei saa olla vauvan vaatteissa, että osaan pikkuisen suunnistaa lankakorilleni penkomaan sopivia sävyjä. Usein on kyllä niin, että joku tyrmää keltaisen värin, mutta sitten tuumaakin, että sinapinkeltainen on ihan jees. Ja toinen sanoo ettei mitään sinistä. No kun näkee turkoosin, sinivihreän, niin se onkin sitten paras valinta. Että näin ne menee. Musta on vaan niin kamalaa neulottavaa kun ei näe enää talvella sitä neuloa ja delegoinkin usein mustat neulomiset teineille.
Nättejä vauvanneuleita. Minullakin on suunnitelmissa tehdä niitä.
VastaaPoistaKiitos Inkeri! (on muuten minun toinen nimeni:):))
PoistaVauvaneuleet on sitä parasta neulomista kyllä. Käynpä sitten kurkkimassa blogissasi, jos laitat sinne tekemäsi neuleet, millaisia olet tehnyt.
Musta tuo reipas punainen sopii hyvin niin tytölle kuin pojallekin. Ihana setti!
VastaaPoistaKiitos Minna! Kyllä tuo minunkin mielestäni käy hyvin molemmille. Tyttärellä vain oli edelliselle pojalle mustaa ja turkoosia takkia ja ruskeat housut, niin halusi nyt "oikein kunnon" tytön väristä.
PoistaOlet sinä vaan ihana mummo, kun jaksat ja ehdit pitämään kaikki lapsenlapset lämpimissä villaisissa ♥
VastaaPoistaKiitos Sude! Totuuden nimissä täytyy kyllä tunnustaa, että teinitkin neuloo osan sisarusten pikkuisille. Seuraavaksi postaankin varmaan heidän neuleensa, kun kummeiksi pääsivät ja tekevät kummilahjoiksi neuleita. Niitä ei vaan passaa vielä täällä esitellä kun äidit käyvät välillä kurkkimassa blogissani. Pitäähän sitä jotain salaisuuksia olla.
PoistaJa miehän oon syntyny villalanka ranteessani:):), hah! Niin pienestä kuin muistan oon ollu ihan heikkona VILLALANKAAN! Että siksi kai tää on niin ihkua.
Ihania ja lämpimiä neuleita pienokaiselle :)
VastaaPoistaKiitos Virpi! Kyllä nuo mukelot älysivät syntyä mun kannalta oikeaan aikaan. Nyt niin nautin neulomisesta juuri heille, pienille pirpanoille, kun pakkaset on ankarimmillaan.
PoistaVoi miten somia! Kyllä minäkin nyt uskallan ottaa villaleggarit puikoille, kun on sopivasti pieniä neitejä. Jos tulee uskon (ja taidon) puute käyn täällä sun blogissas noita ihanuuksia tuijottelemassa ja taas yritän.
VastaaPoistaKiitos taas ja muista ahkerasti blogata!
t.anne
Kiitos anne! Ei muuta kuin rohkeasti yrittämään villaleggareidenkin neulomista. Ei ne sen kummemmat ole kuin sukatkaan. Hyviä ohjeitakin löytyy Dropsilta ja Novitaltakin ja aina voi itse soveltaa jos ei jotain tajua. Niin, bloggaan aina silloin, kun on jotain valmista näyttää.
PoistaNiin,niin suloisia ja somia vauvan asusteita. Ahkerana olet ollut.
VastaaPoistaKiitos Intsu. Kivaa kun kävit kommenttia heittämässä. Onko se ahkeruutta kun koko ajan neuloo? Eikös se ole laiskottelua, kun ei viitsi muuta tehdä, siis oikeita töitä?
PoistaKyllä olet ollut ahkera. Minun neulomiseni on kuin hidastetussa filmissä.
VastaaPoistaKiitos Pirena! Tulee sitä aina välillä valmistakin, kun koko ajan neulon. Harmittaa vain, kun ei navettaan voi ottaa neuletta mukaan:):):)
PoistaVautsi mitekä kauniita kädentöitä ja niin raikkaan värisiä kurkkasin sinun aikaisempiakin käsitöitä mitenkä ihanat tuolit valmistuneet(:
VastaaPoistaKiitos Mukkeri! Juu täällä on vähän tyttärienkin kässäjuttuja, kun pyytävät aina että voisinko laittaa blogiini, kun ei heillä ole aikaa omaa blogia pitää. Suurin osa perheellisiä, pienten lasten kanssa aika menee tarkkaan arkipuuhissa.
Poista