HYVÄNTEKEVÄISYYSNEULONTAA

Näihin tikutin Lanett- lankaa yhteensä 130g. Koko on reilusti puolivuotiaalle. Kaksinkertaisella langalla neuloin, että tuli vähän paksummat ja lämpimämmät Suomen kylmään talveen.

 

Pipot ovat muutaman vuoden ikäiselle ja lanka Katian Cap Junior. 

langanmenekki 65g yhteen pipoon.

Niin nämä ovat sitä hyväntekeväisyysneulontaa. Lähtevät lämmittämään Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia, jotka eivät tiedä kylmästä ja pakkasesta vielä mitään. Saapa nähdä kelpaavatko.

 

Enpä ole täällä huonekalujani esitellyt aiemmin, kun se ei mielestäni ole yhtään tämän blogini tarkoitus. Mutta nyt teen poikkeuksen parin hankintani suhteen. Eka oli tuo kässälipasto ja toinen on tämä piironki. Päivänselvää lienee miten tämäkin liittyy käsitöihin. Tämäkin on kummitellut mielessäni vuosikymmenet ja ainakin 15 vuotta olen aktiivisesti etsinyt tällaista ootrattua piironkia. Nyt se on minulla ja ihana se onkin.

Kaapista muuten pilkottaa pojantyttären kelta-valkoiset leggarit Anjalinin verkkokaupasta ostamastani Top Ball-langasta. Nämä neulon seuraavaksi, kunhan nuo hyväntekeväisyysneuleet on tehty. Pari kaulahuivia vielä niihin, niin sitten taas "omille" pirpanoille.

SYYSSUKKIA PIENIIN JALKOIHIN

Sukkia olen taas tikuttanut. Näissä lasten sukissa lanka on Lykkeä. En olekaan tästä aiemmin neulonut ja on ihan arvoitus, miten kestävää on. Ainakin laattalattia "syö" sukkia enemmän kuin muovimatto, parketti tai laminaatti. Tämä on tullut todettua jo moneen kertaan. Nää menivät nyt kahteen eri perheeseen ja siten erilaiselle lattialle kulutukseen, joten jännä nähdä kummat ovat ennemmin puhki.

Neuloin tuossa myös harmaa-valkoraitaiset vauvojen setit, joihin tuli myssy, sukat ja tumput, mutta ne ehtivät lähteä käsistäni ennen kuvausta.

HAAVEITA VUOSIEN TAKAA

Näitä sitä vaan putkahtelee nyt puikoiltani. Mihinkään sukkasatoon en kuitenkaan osallistunut taaskaan, mutta onhan se ajankohta nyt sellainen, että mitäs tässä muutakaan neuloisi. Alkaa kuulua maakunnasta vienoja toiveita, että villasukkia ois tarvis. Perheen vanhimmalle mukelolle se on aina ekana väännettävä jonkinlaiset jalanlämmittimet, kun viimevuotiset eivät enää mahdu jalkaan.

Siniset, oranssit, beiget ja liilat on neulottu Regian Zima Colorista ja yksivärisenä lankana on Jannea ja 7-veikkaa. Oikealla olevat roosa-harmaaraitaiset ovat Gjestalin Sildreä.

 

Tässä tämä toinen huonekaluni, josta olen myös haaveillut vuosia. Vävypoika tämän kuskasi rekallaan minulle hesasta.  Vähän nuo kannet irvistävät ja jalassakin oli pientä korjattavaa, mutta muuten ihan käyttökelpoinen. Ikää en tiedä tarkalleen, mutta jotain roinaa oli sisällä ja yhdessä kirjekuoressa oli nimi ja vuosiluku 1921.

Korkeutta tällä kapistuksella on 53cm ja sanka päälle eli koko korkeus 70cm. 

Tässä kässälipastoni sitten levitettynä koko komeudessaan. Leveyttä on 115cm. Noihin laatikoihin mahtuvat kyllä nyt mun kaikki neulepuikot, neuloja, sakset, mittanauhat, puikkomittarit, virkkuukoukut jne. mitä sitä nyt neuloja yleensä tarvitsee.

Huippulöytö mielestäni.

EILEN TEIN

Tytär tarvitsi puolivuotiaalleen nyt paksumpaa pääjuttua, kun alkaa sää viiletä syksyisiin lämpötiloihin. Minulla oli valmiina tämä kaksinkertaisesta Dropsin langoista neulottu myssy muuten paitsi nauhat ja tupsu puuttuivat. Äkkiä tekaisin ne ja hups, vauveli sai uuden myssyn. Hyvin sopii tuo tupsu tähänkin malliin.

 

SUKKIA KLAFFIN PÄÄLLÄ

Kylmä ja hyytävä syyssää yllätti eilen aamulla, vaikka sitä tiesi odottaakin. Kyllä kai se kesä on nyt takanapäin ja se arpominen neuloisko jo sukkia vai ei on ohitse. Nyt saan taas paneutua oikein toden teolla sukankudontaan. Vaikka mennyt kesä oli kohdallani siitä erikoinen, että neuloin sukkia ja nimenomaan mustia sukkia sen 10 paria. Nyt on ihanaa pimeän tullessa aloittaa näitä värikylläisiä lankoja pemistelemään

Tässä on neljät raitaiset Regian Zima Colorista ja yhdet vanhoista 7-veikoista. Pienimpiin tikutin 48g, seuraavaan kokoon 58g, liila-vihreisiin 94g, oransseihin naisten sukkiin 114g ja miesten sukkiin 143g. Puikot olivat mustat hiilikuituiset 3,25. Niillä olen nyt neulonut ja hyvältä tuntuu käteen.

Sukat kuvasin tuossa klaffipiirongin klaffikannen päällä. Tuo piironki on mun 15 vuoden haave. Kotonani oli tuollainen ja kun en aikoinaan sitä sieltä haalannut itselleni, olivat vanhempani sen hävittäneet, kenties pilkkoneet polttopuiksi:):):), niin sieltä asti tuo on kummitellut haaveissani ja uniinkin joskus tullut. Ja nyt kävi etiäinen eräänä sunnuntai-aamuna, että menepäs toriin, siellä se piironki on. Ja se oli. Samantien tein päätöksen ja ostin ihanuuden itselleni. Vasta sitten aloin miettimään milläs sen haalaat 400 kilsan päästä. Mutta huoli oli hetkessä poispyyhkäisty, kun muistin vävypojan ja hänen rekkansa,mitkä seilaavat pitkin Suomen kamaraa. Avulias vävy järjesti kyydin ja toi vielä kotiin asti komistuksen. Tuo muuten painaa aikas paljon, umpipuuta kun on ja jostain -40 luvulta myyjän mukaan.  On se niiiiiiin ihana piironki!

Ja ei tässä ole suinkaan kaikki. Isolla kirkolla on kyytiä odottamassa vanha käsityölipasto, sellainen monilokeroinen joka aukeaa kannesta. Kuvaa siitäkin kunhan sen tänne pohjan perukoille saan.