Kokkohan se poltettiin taas pääsiäislauantaina. Päivällä oli niin kamala tuuli, että vähän hirvitti ajatellakaan tulen sytyttämistä kun risuja kasailtiin. No, vähän vähemmänhän se tuuli sitten illankähämässä ja niin se sitten vävypoika tuikkasi kasan tuleen. Navetalle päin se sitten kuitenkin painoi tuota savua ja kipinöitä, mutta onneksi oltiin sen verran etäällä rakennuksista ettei koko kartano palanut. Ja maahan on nyt märkää, että sen puoleen oli turvallista kokkoilla.
Monenlaista säätä sitä on ehtinyt ollakin. Eka kerralla kun täällä kokkoiltiin, oli hankikeli ja hankea pitkin mentiin lastenvaunuja lykäten ison kiven juurelle nuotioimaan. Sitten on ollut pellolla puoli metriä sohjoa ja vettä ja kerran tuli taivaalta räntää vaakassa ilma sakeanaan. Vesisadekin oli kerran ihan kamala.
Makkaroita tuossa nuotiossa ei kuitenkaan pystynyt paistamaan. Ne käryytettiin sisällä takassa ja seurana oli vihersalaattia ja poro-kinkkupiirakkaa. Ennen kokolle menoa syötiin suolaista ja sitten kokolta tullessa keiteltiin vielä kahvit ja syötiin tyttären tekemä marjatorttu, jossa oli muropohjan päällä kerma-cremefraichea ja mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa ja punaherukkaa. Siinä me aikuiset ja osa lastenlapsista muisteltiin menneitä pääsiäisiä ja hauskaa oli. Todella hauskaa. Nukkuminen taisi kyllä jäädä vähän huonolle tolalle, mutta eiköpähän tuo sekin univaje korjaannu tässä arjen alettua taas.
Kyllä minulla on sitten ihanat miniät, vävyt, lastenlapset ja omat lapset, kun he oikeasti haluavat tulla tänne korpeen juhlapyhiään viettämään. Ei tarvii mummin ja paapan kahdestaan yrittää aikaansa jotenkin kuluttaa. Aika menee kuin siivillä.
