maanantai 13. toukokuuta 2013

KYLVÖT OVAT HYVÄLLÄ MALLILLA


Viljelypuuhat minulla alkoivat maaliskuulla. On vaan ollut niin kylmää, että ei ensin meinanneet kylvökseni millään suostua kasvamaan. Ja kun niitä yrittää sisätiloissa pitää ennen kasvihuoneeseen siirtoa, niin tahtoo kasvu kärsiä vähäisen valoisuuden takia. Siirränkin yleensä kaikki kylvökseni kasvihuoneeseen jo huhtikuun alussa. Taitaa aikaisin siirto olla 4.4 jonain vuonna.  Tänä vuonna vasta puolessa välissä huhtikuuta.

Salaatin kylvän aina isoon rasiaan ja tästä nyt lauantaina koulin nämä liian tiheässä olevat taimet omiin ruukkuihinsa. 2-3 taimea voi hyvin laittaa yhteen ruukkuun. Näin saa syötävää jo aikas aikaisin keväällä. Sitten kesäkuulla istutan kaikki ulos kasvimaalle.


Persiljahan on sitten todella hidasta itämään ja senkin olen ratkaissut kylvämällä useaan kertaan isoon rasiaan ja ko
koulimalla sitten ruukkuihin. Voi ottaa syötäväksi jo näistä ruukuista ja sitten istuttaa kasvimaalle, kun sää lämpenee.


Vaihteeksi innostuin taas laittamaan parsakaaltakin kasvamaan. Myös ruusukaalta ja lehtikaalta laitoin. Näistähän ei ole mitään takeita saako satoa, kun kirpat meinaavat ainakin kuivana kesänä syödä kaiken. Ajattelin kyllä kokeilla harsoa kaalintaimien päällä, josko auttais. Myrkkyjä en käytä.
Nämä koulin tänään omiin ruukuihinsa.


Toinen, myöhemmällä kylvetty persiljasatsikin on jo itänyt ja oikealla näkyy purjontaimia. Takana samettikukkaa ja leijonankitaa.
Sitä olen tässä vuosien saatossa ihmetellyt, että miksi lähes kaikki kukantaimet kasvavat hurjaa vauhtia silloin, kun ne koulii ensin isompaan yhteiseen ruukkuun. Yleensähän ne laitetaan yksin omiin pieniin ruukkuihinsa, mutta niissä kasvu on tosi hidasta. Eivätkö kasvitkaan kukoista yksin, vaan hyvässä seurassa innostuvat kasvamaan oikein kilpaa kuka korkeimmalle latvansa kurottaa. Onko kasveillakin sielu?


Ryvässipuliakin olen hyvällä menestyksellä kasvattanut jo vuosia ihan parvekelaatikoissa. Multatila riittää hyvin ja sato on runsas. 3-6 sipulia saattaa tulla yhdestä istukkaasta. Myös punasipulit ja ykkössipulit kasvatan osittain näissä laatikoissa.  Melko tarkkaan kaksi kuukautta menee, kun satoa saa ja sipulit kasvavat tosi isoiksi, jos antaa vähän lisälannoitusta . Nämä laatikot siirrän ulos heti kun on niin lämmintä, ettei ala kukkavarsia muodostumaan.
Hyvin ehdin sitten vielä toisenkin satsin laittaa, kunhan nämä on syöty ja korjattu pois. Jos tarpeeksi aikaisin laittaa eli huhtikuun alussa ensimmäiset sipulit, niin kesäkuun alussa saa laittaa toisen satsin kasvamaan ja vielä ehtii elokuun alussakin kolmannen kasvattaa. Mikäli on kasvihuoneella jonkinlainen lämmitys. Miksei ulkonakin jos on lämmin syksy.


Ettei elämä olisi pelkkää syömistä, pitää silmäniloakin olla. Petuniat ja lumihiutaleet kukkivat jo. Tulisi vain lämmintä tännekin pohjoiseen, että saisin nämäkin ulos. Ja toiveissahan on sitten lämmin ja aurinkoinen kesä, ei yhtään samaa lajia kuin viime kesä.

Nyt lähden siivoamaan pihaa ja rapsuttelemaan kukkapenkkejä, näkyykö sieltä vielä mitään vihreää. Ja onko talvi tehnyt perennoille tuhojaan. Isolla pihalla puuhaa riittää.

VAALEANPUNAISTA PITSIÄ


Toinen versio pitsipiposta tulee tässä. Vuoden ikäiselle taitaa olla just sopiva, kun näyttäis vähän liian iso olevan 8kk ikäiselle. Tai sehän riippuu lapsen koosta. Ei muuten mahtunut ollenkaan 3kk nuoremman serkkupojan päähän, joka painaa 8,5kg. Tällä prinsessalla painoa vain 6,5kg. Että silleen ne lastenvaatteiden koot menee.

No tässä lankana taas Essentials Cotton dk, 100% puuvillaa ja menekki 37g. Puikot oli koivuiset 2,5 ja 3. 

Ja lisää pipoja on tulossa. Valmiinakin taas neljä, mut niitä päitä pitää tässä odotella että voin kuvata. Tulee niin paljon mielenkiintoisemmat ja paremmat kuvat neuleista kun ne saa kuvatuksi oikean ihmisen päällä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

SATEENKAARI


Sateen jälkeen taivahalle katsomaan jos jäät, 
nähdä silloin voit sä nauhat oudot, värikkäät.
Siellä sateenkaari jälleen aurinkoa lepyttää,
eikä mene kauan, kun taas päivä hymyää.

Kertoo taru vanha: päässä sateenkaaren on
auringolle tarkoitettu aarre suunnaton.
sateenkaaren pään ken löytää,
aarteen tuon hän myöskin saa.
Etsimässä sitä nytkin moni taivaltaa.

Mutta jos sä matkaan lähdet, 
muista silloin tää: 
voi myös jäädä löytymättä sateenkaaren pää.
Mutta jos sä matkallasi löydät hyvän ystävän,
löytänyt oot silloin aarrettakin enemmän.

Tämä on jostain koululaulukirjasta laulu, jota on meidän perhejuhlissa laulettu. Sanoittajaa ja säveltäjää en tiedä, enkä jaksa alkaa etsimään mistään netin syövereistä. Mutta niin totta tämä on kuitenkin ja kaunis laulu. Sopii näin äitienpäivän iltaan.

ONNEA ARVONNASSA


Onni potkaisi Pilvikirsikkaa ja voitin tällaisen ihanan paketin vaikkajamitä Pirenan blogista.
 Sain oikeata lampaanvillaa ja nyt alkaakin kova miettiminen mitä ihanaa tuosta raaskin neuloa. Jotain ihan itselleni ajattelin, kun näin langan. Luulen, että minulla on luonnonvalkoista jossain jemmassa ja se taitaa sopia tuon tummanruskean kanssa hyvin yhteen. Kiva korttikin oli ja pähkinöitä, joista tykkään kyllä.

Afrikankukkia en ole itse vielä virkannut, mutta teini virkkasi viime kesänä yhden vauvan peiton Muskatista. Luulen että nääkin tulee käytetyksi hyvinkin johonkin peittoon. Minulla on monenlaisia puuvillalankoja, joista saan varmasti lisää virkatuksi lappusia.
Kiitos Pirena.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

ILOINEN PERHETAPAHTUMA


Näissä merkeissä meni eilinen päivä. Piti lähteä kaupunkiasioille, mut alkoikin navetan puolella iloinen perhetapahtuma. Perhe lisääntyi tällä lehmävasikalla, joka sai nimekseen Kaarna. Navetta-apulaisenkin sain hoitamaan vasikoita ja vähän lehmiäkin.
No tänään sitten uusi yritys kaupunkiin ja ostamaan multaa kasvihuoneelle, että saan loputkin kasvini koulituksi. Ja lankaakin mun pitää ostaa, ehdottomasti.