TUNNUSTUS

                                              Sain ihanan tunnustuksen Leenanlaari - blogista.

Tähän tunnustukseen kuuluu muutama kysymys:

1. Lempinumero:
8

2. Alkoholiton suosikkijuoma:
Kylmä, raikas vesi

3. Lempieläin:
Tietystikin lehmä

4. Facebook vai Twitter:
Ei kumpikaan


5.  Intohimoni:
Neulominen ja erityisesti villalangat kuuluvat jokaiseen päivääni. Myös liikunta jossain muodossa on nyt saanut elämässäni suuren osan.


6. Suosikki viikonpäivä:
Lauantai, varsinkin silloin kun on saatu perjantaina tehdyksi viikkosiivous ja ollaan tultu iltanavetalta, josta suoraan saunanlämpöön ja sit ei muuta ku neulomaan ikiomaan neulontatuoliini. Lauantai on ainoa päivä viikossa, jolloin voi vähän valvoakin, kun tietää et sunnuntaina saa sit päivällä nukkua päikkärit, kun oikein väsyttää. Äpylithän on hoidettava aamuin illoin oli arki tai sunnuntai. Ja tietysti teinit ovat laittaneet jotain hyvää iltapalaa. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitseekaan.


7. Suosikki kukka:
Kyllä se on ruusu


Kiitos Leenalle tästä tunnustuksesta. En osaa nyt laittaa tätä tunnustusta eteenpäin kenellekään, sillä tää näyttäis jo olevan monessakin blogissa ja on niin monia ihania blogeja, joita seurailen, et valinta on vaikea. Ja kun tuo linkityskin on mulle täyttä hepreaa, niin senkin takia jätän asian silleen et tämän saa tästä nykäistä matkaansa kuka haluaa.

HÄMÄHÄKKI KUTOO

Jos oli edellisessä luontokuvassa talven tuntua on tässä ihan toisenlaista tunnelmaa. Vettä on taas satanut ihan asialle asti ja kun pakkaspoikakin on vieraillut, löytyy luonnosta tällaisia taideteoksia aina välillä. Pitää vain muistaa ulkoilla silmät auki ja kamera mukana. Hämähäkkikin osaa kutoa.

MYSSYJÄ

  

Pipoja virkkailin tässä pari viikkoa sitten ja nämä oli tarkoitus laittaa siihen lootaan, mihin olen sytomyssyjä keräillyt, kun noita puuvillasekoitelankoja on muutama iso laatikollinen kertynyt vuosien saatossa. Mutta näistä tuli mielestäni vähän liian pieniä aikuiseen päähän ja kun pojan lapset sattuivat olemaan just käymässä, niin pipot lähtivät heidän mukaansa.  Lanka on Hjertegarnin Silk Cottonia ja oikein mukavaa virkattavaa. Taisi yksi kerä mennä aina yhteen myssyyn.

SYKSYISTÄ JORINAA

Talven merkkejä on jo ollut ilmassa ja maisemat oli välillä jo näin kauniita. 

Tuntui mielikin piristyvän ja ulos teki mieli lähteä oikein pitkälle lenkille kauniin luonnon keskelle. Onhan se hyvä käydä neulomisen lomassa jäseniään verryttelemässä kunnon juoksulenkillä ettei hartiat, kädet ja niskat mene ihan jumiin.

 Täällä korvessa kun ei niitä kuntosaleja ole eikä ohjattuun jumppaankaan ole nyt mahdollisuuksia, kun kaikki järjestetään aina navetta-askareiden aikaan. 

On siis oltava omatoiminen liikunnankin suhteen. Järjestyyhän sekin kyllä, onneksi.
  

Niin, kiitän tässä nyt kaikkia teitä jotka olette tänne kommenttia laittaneet ja teitä,

 jotka olette lukijoikseni liittyneet. 

Meillä on nettiyhteys ollut välillä poikki enemmän ja vähän enemmän,

 joten sen takia en ole voinut vastata kaikkiin kommentteihinne ja myös vierailut muiden blogeissa ovat olleet katkolla. 

Monia kommentteja sain melkein kirjoitetuksi ja sitten kun yritin lähettää, meni netti poikki. 

Pari kuukautta on mennyt nettiyhteyksien kanssa taistellessa.  

Mutta jospa tää nyt alkais paremmin toimimaan.

Käsitöitäkin on jonossa odottamassa julkaisuaan vaikka en toki kehtaa ihan kaikkia tänne laitella. Ajattelen etteivät ne perussukat ja kaulurit ja myssyt ja lapaset ketään kiinnosta.

 Toistasataa neuletta on kuitenkin tänä vuonna jo valmistunut ja lankaa niihin on kulunut yli 11kiloa. Taitaa ollakin ennätys mun langankulutuksessa tää vuosi.

 Yritän kuitenkin postata aina sellaisia töitä, joissa on jotain mun omaa käden jälkeä.

 Vaikka nekään ei kaikki päädy tänne, kun aikaa ei ole aina istua koneen äärellä edes bloggaamisen verran  ja senkin vähäisen ajan mieluummin neulon kuin riekun koneella.

 Jospa joulun jälkeen elämä rauhoittuisi ja aikaa olisi enemmän.

Tuosta liikunnasta ja sen tuomasta hyödystä vielä sen verran, 

et aloitin nyt teinien kanssa kunnon liikuntasession. 

Meillä on tarkoitus joka päivä liikkua jossain muodossa ainakin puoli tuntia. 

Kolmena päivänä olen nyt saanut itseni liikkeelle eli ensin jumppasin puoli tuntia Katjan ja Annen jumpan mukana ja sitten poljin crosstraineria puoli tuntia 

ja tänään kävin tunnin kävelylenkin. 

Huomenna ehkä jumppaan taas ja sitten ois juoksulenkin vuoro. 

Että semmoista tällä kertaa.

RAITAA SEN OLLA PITÄÄ

Tällaiset sukat neuloin taas. Nää on niin aivottomia neulottavia, et on ihan pakko välillä ottaa isompien töiden lomaan jotain nopeasti valmistuvaa, ettei tarvii pohtia mitään erikoisia kiemuroita neulomisen aikana.
 Isommat sukat on kokoa 38 ja lankana Vuorelman Veto ja tasan 100g. Pienemmät kokoa 1,5 vuotiaalle, oiskohan jalan koko jotain 21-22. Lanka Gjestalin Janne, mutta menekistä ei tietoa, kun en muistanut punnita. Lähtivät pienen miehen jalkaan saman tien kun valmistuivat.    
Nääkin kyllä menevät sinne Leila-Mumman Kurinhaasteeseen:  Raitaa sen olla pitää.