Helteellä ei pysty ihan koko päivää puuhaamaan ulkona. Niinpä etsin aina varjoisaa kohtaa isolta pihalta ja istun kaikessa rauhassa ja neulon. Kuuntelen luonnon moninaisia ääniä, linnun laulua pihapuissa ja pensaissa, kurjen huutoa kaukaa suolta, palokärjen kimeää ääntä, kun se reviiriään kiertää tässä. Ja pari pupujussiakin asustaa pensaiden alla niin, että tulevat viiden metrin päähän ihmettelemään puikkojen kilkatusta.
On se vaan niin kesä kuin olla ja voi nyt vihdoinkin. Kohtahan se tämäkin lysti loppuu, kun syksyä kohti mennään. Tykkään paljon enemmän näistä syyskesän lämpimistä kuin alkukesän, jolloin on usein tukalan ja ahdistavan kuumaa. Ja hyttysiäkin on kesäkuussa. Niitä ei nyt ole ja lämpö on sellaista lempeää, ihanaa ja kun kevyt tuulenvire välillä pyyhkäisee pihan yli, niin pahin kuumuus on taas tiessään.
Mutta neulominen ei lopu. Se jatkuu kuten on jatkunut tähänkin asti. Näitä värikylläisiä syyssukkia olen lastenlapsille tikuttanut oikein innolla ja hartaasti. Niin kivaa neulottavaa. Sinappia ja oranssia valmiina ja keltaista puikoilla. Että tämmöistä nyt!
Sinulta tulee kauniita sukkia kuin sieniä sateella =))
VastaaPoistaOn ne vaan herkullisen värisiä nämä sinun sukkasi! :)
VastaaPoistaIhania värejä näissä siun sukissa
VastaaPoistaMinäkin tykkään syyskesän päivistä ja tykkään syksystäkin. Ihania ja iloisen värisisä sukkia.
VastaaPoistaKivoja sukkia olet jälleen taikonut. Kivat värit. Kyllä kesä on aina kesä, mutta on syksyn pimeävissä illoissa myös oma ilonsa. Kynttilät päälle ja sohvalle puikkoja heiluttamaan...
VastaaPoista